ilmaa mielessä

hej.

tuli niin ikävä aikaa muutama vuosi sitten.

tuntuu, että koko elämä on muuttunut niin paljon tässä vuoden sisällä, että ei sitä oikein tiedä mitä haluaa tai tekee itsekään. nyt pitää yrittää pitää omaa kotia pystyssä ja käydä töissä. siivota toisen jälkiä ja tehdä parhaansa koko ajan. vastuuta - aika salakavalasti livahti minunkin elämääni sitten.

lueskelin kaikki vanhoja fan ficcejä tuossa yksi yö. osasta en usko itsekään, että olen ne kirjottainut. jumaliste, joskus sitä on oltu luovia vaan eipä enää. tai en tiedä. en ole kirjoittanut, piirtänyt tai käyttänyt mielikuvitustani piiiitkään piiiitkään aikaan. jos olisin tiennyt olevani tällainen tulevaisuudessa kolmisen vuotta sitten, olisin varmaan toteuttanut silloiset suunnitelmani eli muuttanut pysyvästi Japaniin, kirjoittanut ja piirtänyt työkseni ja mennyt naimisiin jonkun kivan muusikon kanssa. (^o^);

muttah.

eniten tuli ikävä sitä fiilistä, että oli juttuja joista oikeasti tykkäsi, asioita joista unelmoi ja joita oli ihana hypettää ja joista haaveilla. joitakin ihmisiä on myös ikävä - sellaisia joihin en enää pitä yhteyttä, koska olen tylsä ja luulen olevani aikuinen tai jotain. hävettää jopa vähän joissain tapauksissa. toisaalta, enpä voi ainoastaan itseäni syyttää. ihmissuhteeseen vaaditaan kaksi osapuolta. angst.

lueskelin noita ficcejä niin kuinka suuresti harmittaakaan nyt kun ne on niin kovin keskeneräisiä kaikki. useimmissa on vain jotain muutama sivu tekstiä vaikka muistan suunnitelleeni jotain romaania siitä. eihän niitä nyt enää muista sitten. tai on niitä suuunnitelmia jossain paperillakin mutta tiedä sitä sitten missä enää.

katkesi tuo ajatus taas kun unohduin lueskelemaan tuota kaikkein pisintä tekstituotostani. nyt sen lukeminen vähän naurattaa ja hävettää, mutta silloin se oli iso juttu. tavallaan myös sattuu se, että nykyään on niin erilainen kuin silloin kuin kirjoitti tuota. huokaus.

kaipa sitä pitää vaan yrittää muuttua, mutta sitä en kyllä keksi millaista avunhuutoa pitäisi niille ihmisille laittaa, joita kaipaa entisestä elämästä.

iluy.

tbh,

I really don't know what to write aboout.

It's been 9 months since the last time I updated this blog. And countless times I've almost written here again. And each time it was just a try because those things were so trivial that I didn't, afterall, wish to share them, or something too personal. It's really difficult to share your life with someone and have things you want to write about so that others could actually read about those, but not that special person, who is so close to you in every other way.


Which is why I am feeling like this at the moment. Me writing in English? This is hilarious, but first of all it is sad.


I've been listening to this song from Leona Lewis in my head for the last few weeks and I feel so bad about it that it makes me want to cry.


Love is so cliché. And troubling.


iluy.


P.S. I promise to update the layout someday asap. I have my entrance exams coming soon and I think I'll start on focusing to other things than playing and sleeping.


I'll bring this back to life~

Serah's Theme

säveltäjä: Masashi Hamauzu
sanoittaja: Frances Maya
esittäjä: Frances Maya

Make my wish come true, let darkness slip aside
Hiding all our hope, mocking what we treasure
Battles we can win, if we believe our souls
Hang in for the light, till dawn
Fate will not leave you, hate will not heal you
Pray and one day, peace shall flow everywhere

Serah and Snow cutscene

- iluy. ✖

Harvoin päivitetyt Trophy -tiedot

se ei mahdu kokonaan tuohon 8( oh well... en olisi halunnutkaan että näette sen ruman violetin ohjaimen kuvan. ja nuo tiedot pitivät paikkansa joskus kaksi viikkoa sitten, joten trophyja on kertynyt jo muutama enemmän kuin tuo kaksi paria XD

ja tuolle koiralle ei juuri ollut parempaakaan vastinetta. x___x;

nyt soi: Masashi Hamauzu - Blinded By Light

mood: 

 

hmm. meni taas hieman pitkäksi tämä päivittäminen.

viime viikon torstaina oli siis pääsykokeet Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. sanomattakin selvää, että ei sieltä kovin hyvää jälkeä tullut. koeaika oli viisi tuntia, noin puolitoista jaksoin istua. luin tehtävät läpi, huomasin lukeneeni väärät kirjat, eli melkein kaikki kysymykset olivat juuri siitä kirjasta, jota en ollut edes avannut. nyt kävi näin.

noh, shoppailu vähän piristi vaikka en ollutkaan erityisemmin shoppailutuulella. uudet kengät ja normi-farkut tarvisin edelleen. uusi laukku ei olisi pahitteeksi. taidan vain olla liian nirso ? huh ?

ja sitten vaikka luulin etten ollut edes ostanu mitään niin electronin käyttöraja tuli vastaan. että ärsytti. luulin jo, että kortti pimahti nyt mutta tuli sekin sitten selvitettyä ettei sitä käyttörajaa ollutkaan nostettu. tajusin muuten senkin, että yleensä kun shoppailen niin sen on sen takia koska olen saanut käteistä rahaa synttäreiden tms. takia, joten ei ole korttia paljon tullut käytettyä. nyah. >_____<

takaisin tullessa sitten JOUDUIN ajamaan poikaystävän pidellessä koko ajan kauhukahvasta kiinni hampaat irvessä tai jotain sinne päin. käytiin katselemassa Porvoon ghettoja ja vanhoja hoodseja. sellaista. automaattivaihteet, vakionopeudensäädin ja kaksi kaistaa samaan suuntaan olivat ihan jees. välillä olo oli vaan ihan, että 'huuuuuuiiiiiiiiii'.....

mitäs vielä.

kohta kai joku juhannus. ihan sama oikeastaan. voin pelata pleikkaria senkin illan. ilta muiden joukossa. ei ole kokkoa, mökkiä, järveä, saunaa tai grillimakkaraa. voisin tehdä karee raisua *____* uwa~ah.

huomenna töihin kello 6:00, joten nyt nuQ. oyasumi~i.

- iluy. ✖

P.S. ja huomasin muuten, että .jpg ei välttämättä ollut paras mahdollinen pääte noille sivupalkin kuville. pikselimössöt. huoh. korjaan joskus jos jaksan.