yuki wa samui.

nyt soi: Angela Aki - surrender
ruoka: vihreä appelsiini tee. päivän viides teekupillinen menossa.

oikeastaan olisi hirmu monta asiaa joista kirjoittaa juuri nyt, mutta koska annan laiskuudelle tms. vallan, en kirjoitakaan mistään näistä asioista joista ajattelin kirjoittavani. alunperin siis.

erehdyin taas kuuntelemaan ayabien kalalaulua. nyt kun kuunteli tätä paljon hieman aikaa sitten, tulee hassusti nostalginen tunne. saati sitten joistakin kappaleista joita kuunteli joskus kolme vuotta sitten. ah. Mizérable. hirvittävää tosiaan.

Garasu no kutsu to warutsu. ~Ayabie, Mefish no uta, koigarano suihou

pitäisi kai alkaa harjoittelemaan jotakin kappaletta, jos haluaisin korottaa numeroani musiikin soittokokeella. rumpuja tai bassoa kun ei saa soittaa, ellei ole koko yhtyettä taustalla. reilu peli siis. eikä edes harmita. pianoa en osaa kuollaksenikaan soittaa. kitaraa en todellakaan niin että sillä numeroa korottaisi. ainoastaan rumpuja enkä tähän hätään soittajia mistään löydä. niin, surullista. bassoa olisin ehkä halunnut, mutta kun sekään ei onnistu sitten. joten, taisin päätyä laulamiseen.

It's my sweet. yes my sweetest. I wanna get back where you were. ~Gackt, Megurai

juuri nyt minua taas pelottaa niin paljon Toran puolesta, etten uskalla lukea blogien käännöksiä. tai ehkä pelkään vain mahdollisia huonoja uutisia.

Tora kiltti.

O-daijini.

edit: hetkeä ja neljää blogimerkintää myöhemmin.

"Everyone!!

I received information saying Tora-shi's condition is improving a bit!!" -Nao

kuinka voikaan ihminen olla oikeasti helpottunut ?!! aivan itku pääsi kun luin uutiset. ihanaa Tora. Shou, Nao ja kaikki. taistelutahto on pidettävä yllä. jos kerran potilas sanoo että livet soitetaan, niin sittenhän se kai niin tehdään. lähetän toralle kortin joka on täynnä sydämiä. äh. ehkä en kuitenkaan.

olin vain niin huolissani. kyllä, jonkun täysin tuntemattoman takia. empaattisuus on ihmeellinen asia.

Later taters~!✖