Otsikko: White X'mas
Jin huokaisi ärtyisästi ja vilkaisi keittiön seinällä raksuttavaa seinäkelloa. Viisarit näyttivät kellon olevan melkein yhdeksän ja Kame ei ollut vieläkään palannut töistä. Vanhempi mies toki ymmärsi poikaystävänsä olevan kiireinen varsinkin nyt, kun hänen aikaansa vei KAT-TUNin lisäksi uuden draamasarjan suunnittelu ja promootiotyöt, mutta Jin enemmän tai vähemmän salaa toivoi Maryn antavan Kamen hengähtää edes jouluaattona. He olivat sopineet viettävänsä joulun yhdessä ja jopa torjuneet Taguchin antaman muiden jäsenten kanssa pidettävän illanviettokutsun, sillä viimeaikoina kahdenkeskinen aika oli pitkälti rajoittunut vierekkäin nukkumiseen tai nopeaan seksiin kello kahdeltatoista yöllä pimeässä peiton alla, jota Jin vihasi. Jinin teki mieli soittaa Kamelle, mutta tiesi eleellään vain ärsyttävän toista.
Jin istahti sohvalle odottelemaan. Minuutit matelivat. Ruoka jäähtyy, Kame on myöhässä, toivottavasti hänelle ei ole sattunut mitään, Jin ajatteli ja rummutti polviaan paremman ajantapon puutteessa. Kaikki oli valmiina, vain Kame puuttui. Hänen lempinimensä todellakin oli osuva, Jin mietti harmistuneena. Ovikello soi. ”Tullaan!” Hän riensi ovelle ja asetteli kasvoilleen onnellisimman hymynsä. Sitten hän vielä sulki silmänsä ennen kuin avasi oven. ”Et pääse sisään, jos en saa suukkoa!” Jin huudahti leikkisästi, koska tiesi miten Kame siitä piti. ”No ei kai siinä mikään auta.” Jin tunsi käden tarttuvan hänen olkapäähänsä ja samalla hän tajusi, ettei tulija ollutkaan Kame. Jin räväytti silmänsä auki ja saman tien läimäytti Yamapin kauemmaksi turhan väkivaltaisesti. Taustanauruista päätelleen mukana oli muutama muukin tyyppi. Voi kuinka hän olisi vain halunnut rauhaisan jouluaaton kahden kesken Kamen kanssa, ei ketään ylimääräisiä tuhoamaan hänen tähän yöhön lataamiaan odotuksia. Jin aikoi sulkea oven Yamapin, Ryon ja Uchin naamojen edestä, mutta he tunkivat sisälle eteiseen. ”Missä Kame on?” Ryo kysyi riisuessaan päällysvaatteita. Jin yritti sanattomasti ilmeillään estellä heitä käymästä peremmälle. ”Ummmm, töissä, mut...”, Jin aloitti. ”...joten sinä leikit marttyyriä yksin kotona”, Ryo päätti lauseen Jinin puolesta aina niin ystävällisellä äänensävyllään, kohotti toista tummaa kulmakarvaansa piikittelevästi ja otti kengät pois jaloistaan. ”Mukava tavata pitkästä aikaa, Akanishi! Juhlitaan yhdessä!” Uchi puolestaan henkäisi ja hänen äänensä nousi pari oktaavia toisen lauseen lopulla.
”Sehän kuulostaa mukavalta, mutta...”, Jin aloitti uudestaan, mutta ei taaskaan saanut lausettaan loppuun, sillä kolmikko oli jo siirtynyt olohuoneeseen ja hän joutui seuraamaan heitä pää painuksissa. Uchi avasi samantien pullean laukun, joka hänellä oli mukanaan. ”Tuliaisia!” hän ilmoitti ja Ryo ja Pi taputtivat käsiään. ”Olutta!” nuorimmainen huudahti ja latoi kymmenen tölkkiä olohuoneen pöydälle. Jin läimäisi kädellä otsaansa. Ei, hän ei halunnut ryyppäjäisiä! Joulun piti olla herkkää aikaa, vain hänelle ja Kamelle. Apua, miten hän saisi heitettyä kutsumattomat vieraat ulos asunnostaan? Jotain piti keksiä. ”Hei oikeasti!” Jin parkaisi, kaikki kääntyivät katsomaan häntä, ”kiitos vaan huomaavaisuudestanne, mutta minulla on jo suunnitelmia täksi illaksi.” Ryo, Uchi ja Yamapi katsoivat toisiaan. Ja repesivät nauruun. ”Hyvä yritys, mutta emme halua, että vietät joulun aivan yksin. Se on sentään perhejuhla”, Pi sanoi leveästi hymyillen ja taputti sohvan tyhjää paikkaa vieressään. Alistuneena Jin istuutui hänen viereensä ja Uchi tyrkkäsi kaljan hänen käteensä. ”Ethän muuten odota ketään, kun olet kattanut pöydän noin hienosti?” Ryo heitti ikään kuin ohimennen. ”...Kamea”, Jin mutisi puoliääneen. ”Onko sinulla muuten tietoa, missä Kame viettää joulunsa? Hän ei ole puhunut asiasta mitään, joten voisimme pyytää hänetkin mukaan tänne”, Yamapi kysäisi. No ei mikään ihmekään, jos Kame ei ole asiasta puhunut. Juuri tämän takia minäkin olen viimeiset neljä viikkoa vältellyt aihetta ”joulun vietto”, Jin ajatteli ärsyyntyneenä. ”Turha toivo, se luikku kilpikonna luultavasti pyörtyy toimistolla kaikkien papereidensa keskelle, jos hänelle ehdottaakin illanviettoa ja irtautumista Johnny’sista”, Ryo vastasi Jinin puolesta, mikä sai Uchin hellästi läimäisemään tummempaa miestä päälaelle. ”Älä viitsi kiusata häntä; nyt me pidämme Jinille seuraa ja vietämme mukavan joulun”, Uchi torui siemaillessaan ensimmäistä oluttaan. ”Ketä minun pitäisi sitten kiusata sen sijaan?” Ryo kysyi hymyillen, tönäisi Uchin kylkeä ja sujautti kätensä tämän kainaloon ja Jin tunsi pienen kateuden pistoksen sydämessään. Miksei Kame voinut olla hänen kanssaan tuolla tavalla edes jouluaattona? Miksi työn ja fanien piti merkitä Kamelle enemmän kuin tämän oma poikaystävä? Miksei Kame ollut voinut tulla ajoissa sovittuun aikaan, jolloin he olisivat voineet olla avaamatta ovea kolmikolle ja teeskennellä etteivät olleet sisällä asunnossa? Jin huokaisi syvään ja pohti jälleen kerran, miten saisi häädettyä kolmikon pois ennen kuin Toma ja Yuu saapuisivat ja homma riistäytyisi kokonaan käsistä. Jin nimittäin tiesi näyttelijäkaksikon alkoholinkäytön suuruuden, ja vaikka normaalissa tilanteessa hänkään ei olisi ystäväjoukkonsa kanssa juhlimisesta kieltäytynyt, tänään hän olisi halunnut olla vain Kamen kanssa kahdestaan, syödä hyvin, käpertyä toisen viereen, juoda yhdet lasilliset punaviiniä ja loppuyöstä hieman rakastella. Jin vilkaisi synkkänä Ryoa ja Yamapia, jotka olivat jo siirtyneet toisiin oluihinsa, syventyneet keskusteluun Morning Musumen jäsenten rinnoista ja selvästi tehneet olonsa niin kotoisaksi, että Jin tunsi häätömahdollisuuksien lipuvan yhä kauemmas. Uchi otti juomansa kanssa rauhallisemmin ymmärrettävistä syistä, mutta näytti raivostuttavan tyytyväiseltä pidellessään Ryoa salavaivihkaa kädestä ja kuunnellessaan kahden NEWSin jäsenen rupattelua. Jin päätti ryhtyä toimenpiteisiin ja kaivoi kännykän taskustaan. Varmuuden vuoksi hän meni vielä parvekkeelle puhumaan. ”Kamenashi tässä, en juuri nyt voi vastata puhelimeen. Jätä viesti äänimerkin jälkeen...” Jin huokaisi ja sulki kännykän. Jos Kame oli jo junassa, hän ei luultavasti kuullut soittoääntä. Tai sitten hän oli nukahtanut töihin ja vahtimestari oli jo sammuttanut kaikki valot. Siellä hänen Kamensa vain makaisi poski papereissaan kiinni ja hengittäisi rauhallisesti. Jin mulkaisi niin sanottuja hyviä ystäviään jotka iloisina mellastivat hänen sohvallaan. Ryon ja Uchin kuhertelu alkoi ällöttää häntä toden teolla. ”Jätkät kuulkaa... Minulla oli oikeasti suunnitelmia tälle illalle ja...”, Jin sanoi, mutta luovutti huomattuaan ettei kukaan Uchia lukuunottamatta kuunnellut. ”Eeh?! Olit suunnitellut romanttisen illan jonkun naisen kanssa?!” Uchi kiljaisi niin, että Yamapi ja Ryokin hiljenivät. Uchin tolvana, en minä niin sanonut, Jin tiuskaisi päänsä sisällä. ”Onko Jinillä nainen? Taas?” Yamapi älähti yllättyneenä. Jin huomasi mahdollisuutensa tulleen ja päätti pysyä tarinassa mukana, jotta hän voisi vielä pelastaa joulunsa Kamen kanssa. ”No... Jos suoraan sanotaan. On”, Jin sanoi loistavasti näytellen. Ei saanut kuulostaa liian omahyväiseltä tai salailevalta etteivät epäilykset heräisi. ”Kuka? Kuka haluaa uhrata joulunsa sinun kanssasi?” Ryo kysyi puoliksi huvittuneena. Helppohan hänen oli, kun oli jo tuollainen vakituinen tyttöystävä kainalossa sirkuttamassa. Pi kurtisti kulmiaan. ”Mikset ole kertonut minulle mitään aiemmin? Vai onko kyseessä joku, josta minäkin pidän? Horikita Maki?” hän kysyi ja näytti pettynyttä naamaa ja Jinin teki mieli hakata sekä omaansa että Yamapin päätä lähimpään seinään. Jin huokaisi ja puhui varmuuden vuoksi melkein tavaten:”Ei, kyseessä ei ole Horikita Maki.” ”Kuka sitten? Kerro jo!” Uchi hoputti kärsimättömänä. ”Sawajiri Erika?” Ryo ehdotti. Jin pyöräytti silmiään. ”Ei.” ”Nagasawa Masami?” ”Ei.”
”Ei.”
”Anna nyt edes vähän vinkkiä!” Pi sanoi ja katsoi Jiniä koiranpentumaisesti, ”onko hän japanilainen? Millaiset hiukset hänellä on? Onko hän tunnettu? Miten tapasitte?” Jin tunsi pienen hikipisaran valuvan ohimollaan. Voi kunpa Kame ei juuri nyt pyyhältäisi ovesta sisään. ”On. Tummanruskeat. On. Siitä on jo kauan aikaa”, hän yritti vastata mahdollisimman ympäripyöreästi. ”Huh? Kame?” Ryo heitti ja kaikki repesivät nauruun. Jin päästi paljastavan vinkaisun, mutta hänen onnekseen kukaan ei kuullut sitä naurunremakalta. ”Kamellako muka aikaa seurusteluun? Eikä Jin ole niin tyhmä, että valitsisi Kamen kaikkien niiden mallien ja näyttelijättärien joukosta, vaikka Bakanishi onkin”, Yamapi nauroi. Jin yritti hymyillä mukana, mutta se oli erityisen vaikeaa, kun sanoissa piili pieni totuus. Vielä etenkin kun ovikello sattui juuri silloin soimaan. ”Se on varmaan kauan odotettu neiti X!” Uchi huudahti ja ryntäsi avaamaan ovea. Puolimatkassa Jin niittasi hänet seinään ja pyyhälsi ohi. Jos tulija oli Kame, hänen piti lähettää poikaystävä matkoihinsa odottamaan kunnes saisi asunnon tyhjäksi uteliaista silmäpareista. ”Hyvää joulua!” Toma ja Yuu huudahtivat yhteen ääneen. Jinin teki mieli itkeä. Peli oli lähestulkoon menetetty. Hän ei saisi mitenkään viittä ihmistä ulos ovesta - ainakaan loukkaamatta heitä fyysisesti tai turmelematta heidän ystävyyttään. ”Voi Jin. Ihanaa kun olet noin liikuttunut meidät nähdessäsi!” Toma sanoi iloisena ja halasi Jiniä, joka yritti pidätellä turhautuneisuuden kyyneliään. Tämä tuntuu Kamen pettämiseltä, Jin ajatteli ja sysäsi Toman kauemmas. ”Älä käy liian läheiseksi, Toma”, Jiniä eteiseen seurannut Yamapi nauroi. ”Jinillä on uusi naisystävä, jonka henkilöllisyyttä olemme tässä yrittäneet arvuutella.” ”Mitä, mitä, mitä?” Yuu puolestaan tivasi eikä osannut päättää keskittäisikö huomionsa kyseiseen juoruun vai Yamapiin, joka kaappasi näyttelijän miehekkääseen rutistukseen. Heidän viime tapaamisestaan olikin jo aikaa. Jin hymyili erittäin väkinäisesti, kun suurentunut porukka suunnisti nopeasti olohuoneeseen, jossa Ryo ja Uchi olivat jatkaneet perinteistä kuherteluaan. ”Lopeta Ryo, anna minun olla~”, Uchi nauroi ärsyttävän kimakasti, kun Ryo yritti leikillään lähennellä häntä. He ryhdistyivät, kun Yuu ja Toma istuivat heitä vastapäätä ja avasivat omat oluttölkkinsä. Kaikki taputtivat käsiään ja kohottivat maljan Jinin suureksi kiusaksi. Jin vilkaisi taas kelloa. Se oli melkein jo kymmenen ja Kamesta ei ollut vieläkään kuulunut mitään. Hänen aivonsa raksuttivat jälleen kerran, kun hän yritti keksiä uutta pakokeinoa.
”Tämä on loistava tapa viettää joulu!” Toma huudahti pirteästi ja ensimmäistä kertaa elämässään Jinin teki mieli ravistella häntä olemaan hiljaa. Minuutit matelivat. Ruoka oli jo aivan kylmää, kun Jin peitti kalkkunan tuorekelmulla ja tunki sen jääkaappiin salaatin ja kaiken muun viereen. Olikohan Kame tulossa ollenkaan? ”Jin, koska niin sanottu naisystäväsi on saapumassa? Hän on enemmän kuin myöhässä”, Ryo kysyi ja avasi kolmannen kaljansa. Juuri sitä Jin mietti myös. Mitä jos Jin huijaisi muita ilmoittaneensa naiselle, että talo oli täynnä miehiä ja nainen oli sanonut tulevansa vasta kuin reitti olisi selvä? Tai mitä jos Jin yksinkertaisesti vain käskisi koko sakin sukkasillaan rappukäytävään? Ei, se ei toimisi. Entä jos Jin alkaisi hysteeriseksi siitä, miten he olivat pilanneet hänen joulunsa ja kuinka häntä hävetti näyttää idiootilta tyttöystävänsä silmissä? Hei, se voisi oikeasti toimiakin. ”Te olette pilanneet kaiken!” Jin täräytti teatraalisesti päästyään jääkaapilta ja pani peliin kaikki näyttelijäntaitonsa. Muut kohottivat kulmiaan ja siemaisivat olutta melkein yhtenä miehenä. ”Halusin vain rauhallisen joulun kahden kesken rakkaani kanssa. Tiedättehän, hyvää ruokaa, lämmin sohva, lasilliset viiniä ja sitä rataa... Sitten te tungitte asuntooni ja muutitte haaveeni lähikaupan takana olevaksi kapakaksi! Inhoan teitä!” Jin sai puristettua muutaman lähes aidon kyyneleenkin, vaikka pelkäsi purskahtavansa nauruun minä hetkenä hyvänsä. Yamapi, Ryo, Uchi, Toma ja Yuu katsoivat toisiaan. Yamapi raapi niskaansa vaivaantuneena. ”Tuota... Anteeksi, Jin. Ehkä on parempi, että lähdemme sitten vaikka minun luokseni. Vai mitä pojat?” hän ehdotti hiljaa. Jin sai hädin tuskin peiteltyä ilonsa, kun hän nyökkäsi vaisusti. ”Tämä taitaa sitten olla hyvä hetki tehdä siirtyminen Yamapin luo. Mutta vain, jos lupaat mennä tämän naisesi kanssaan sänkyyn tänä iltana”, Ryo kiusoitteli. Voi Ryo, minä niin lupaan tuon, Jin hymyili tyytyväisenä itsekseen. ”Niin, ymmärrämme yskän”, Yuu totesi, nousi ylös ja katsahti ympärilleen. ”Sinun pitäisi kyllä tosissasi muuttaa asuntosi sisustusta, Jin. Tämä ei varmasti ole ollenkaan hienon naisen makuun.” Jin oli kuuntelevinaan Yuun luennointia ja nyökkäili, vaikka todellisuudessa hänen ajatuksensa olivat jo aivan muualla ja hänen oli vaikeuksia peitellä innostustaan. ”Pidä hauskaa tyttösi kanssa”, Toma huikkasi seuratessaan Yuuta eteiseen laittamaan päällysvaatteita ylleen.
”Vihaan sinua, Akanishi”, Ryo huikkasi olkansa yli Jinille. ”Niin minäkin sinua, Nishikido.” Ryo virnisti leveästi ja näytti keskisormea. Jin rakasti häntä todella. ----- Kun ovi oli viimeinkin kolahtanut kiinni ja puheensorina kantautunut pois kuuloalueelta, Jin alkoi säntäillä ympäriinsä keittiössä. Hän lämmitti ruoat uudelleen, korjaili kattauksen, siisti sohvan, heitti oluttölkit kaapin perälle ja tuuletti asunnon pikaisesti. Hän sai juuri nostettua kalkkunan takaisin pöytään, kun ovikello pirahti kolmannen kerran sinä iltana. ”Tullaan~” Jin huudahti onnellisena. Tällä kertaa hän varmisti ovisilmästä, että tulija oli varmasti oikea ennen kuin avasi oven. Kame seisoi laukku olallaan ja pipo päässä mulkoillen hyväntahtoisesti ovea. ”Et pääse sisään, jos en saa suukkoa!” Yritys numero kaksi. ”Shhh! Pidä pienempää ääntä, saat kyllä suukkosi...” Kame vastasi hiljaa ja astui eteiseen. Jin katseli poikaystäväänsä rakastuneena ja hänen hymynsä ulottui korvasta toiseen. ”Näytät melko söötiltä esiliinassa ja hiukset kiinni”, Kame huomautti ja riisui päällysvaatteet sekä kengät. Jin punastui tajutessaan, että oli kaikessa tohinassa unohtanut ottaa esiliinan pois yltään. ”Yamapi ja kumppanit yrittivät tunkea tänne viettämään joulua”, Jin aloitti marinan. Kame naurahti ja heitti laukkunsa ja neulepaitansa makuuhuoneeseen. ”Miten sait heidät ulos? Mahtoi olla melko työlästä. Täällä muuten tuoksuu ihanalle, minulla on kamala nälkä jo.” Jin säteili onnesta, kun Kame oli kehunut häntä ja hänen aikaansaamaansa tuoksua. ”Minulla on keinoni. Sekä Yamapin ulosheittoon että ruokaan”, Jin naurahti suloisesti ja pörrötti poikaystävänsä paksua tukkaa. Ennen Kamen tuloa hän oli ollut vielä valmis kiivaaseen valitusvirteen toisen myöhästymisestä, mutta negatiiviset ajatukset olivat kaikonneet hänen päästään heti, kun Kame oli vain saapunut paikalle. Jin kietoi käsivartensa Kamen vyötärön ympärille ja painoi nopean suukon tämän nenälle. ”Syödään nyt, niin et kuole nälkääsi”, hän ehdotti ja Kame nyökkäsi tyytyväisenä. He asettuivat pöydän ääreen ja vanhempi sytytti taidokkaasti pitkän kynttilän palamaan heidän väliinsä. ”Olet kyllä todella ajoissa”, Jin totesi piikikkäästi vilkaistaessaan kelloa, vaikka ei kuulostanutkaan ollenkaan vihaiselta. Nuorempi kohautti olkapäitään anteeksipyyntävästi nostaessaan syömäpuikot huulilleen. ”Uppouduin käsikirjoitukseen niin, että menetin ajantajun täysin”, hän selitti ja nielaisi ensimmäisen ruokapalansa. ”Oi Jin, tämä maistuu taivaalliselta!” ”Olen iloinen jos pidät siitä”, Jin punastui. He juttelivat niitä näitä ja nauttivat toistensa seurasta. Yksinäinen kynttilä ja muutamat parvekkeella olevat jouluvalorivit valaisivat heidän romanttista iltaansa. Kaikki meni juuri niin kuin Jin oli suunnitellutkin, vaikka olikin hetken näyttänyt siltä, että hän voisi unohtaa koko illan. ”Oletko leiponut nämä itse, Jin? Nämä ovat jumalaisia!” Kame huudahti maistaessaan jälkiruokaa. Jin tunsi suurta ylpeyttä keittotaidoistaan ja uskalsi itsekin maistaa palasen. Hänestä tulisi vielä jonakin päivänä Amerikan ja Japanin tunnetuin idolikokki! Kun ruoka oli syöty, Kame taputteli tyytyväisenä vatsaansa ja Jin korjaili astioita. ”Varasin vielä pullollisen lempipunaviiniäsi, joten voisimme juoda vielä lasilliset?” Jin ehdotti ja otti pullon kaapista. Kame nyökkäsi hymyillen, tyytyväisenä poikaystävänsä huomaavaisuudesta. He käpertyivät sohvalle saman viltin alle, ja Jin oli vielä sytyttänyt muutaman kynttilän palamaan sohvapöydälle. Kame kaatoi viiniä laseihin ja ojensi toisen Jinille. He kilistivät kerran ja kaikessa hiljaisuudessa maistelivat Kamen lempiviiniä. Jin tunsi olevansa niin onnellinen kuin vain ihmisen on mahdollista olla ja painoi päänsä Kamen olkapäälle. Kame suuteli häntä ja Jin maistoi lämmön ja viinin. Jin nosti vasemman kätensä ja silitti sormenpäillään Kamen pehmeitä poskia ja suuteli poikaystäväänsä uudestaan; tällä kertaa hän panosti suudelmaan hieman enemmän ja maisteli Kamen huulia ujosti kielellään ikään kuin pyytäen lupaa päästä sisään. Lopulta he irtautuivat huulistaan, mutta eivät toisistaan ja Kame puristi Jinin kättä lujan rakastavasti omallaan. "Hyvää joulua, Kazuya", Jin henkäisi Kamen korvaan ja suukotti tämän korvalehteä. Jin sulki silmänsä, veti syvään henkeä ja täytti keuhkonsa nuoremman miehen tuoksulla. "Hyvää joulua, Jin", Kame kuiskasi takaisin, vilkaisi ikkunasta ulos lumisateeseen ja kääntyi vanhemman puoleen uudestaan. Kame tarkkaili Jinin kasvoja ja ajatteli hetken. ”Minusta tuntuu, että minä rakastan sinua”, hän tokaisi omaan tyypilliseen tapaansa.
”Minulla on ollut sinua ikävä”, Kame kuiskasi varovasti Jinin korvaan ja kuljetti sormeaan toisen käsivartta pitkin. Jin oli myös kaivannut rakastaan, tämän kosketusta, helliä sanoja, niitä hetkiä, joita hän ei ikinä voisi kokea kenenkään toisen kanssa. ”Oliko sinulla enempää suunnitelmia tälle illalle?” Kame kysyi ja Jin huomasi odottavan äänensävyn. ”Minusta tuntuu, että nukkumaanmenoaika lähestyy jo hiljalleen...” Jin hymyili ja Kame vastasi siihen omallaan. Jin otti Kame kädestä kiinni ja sulki makuuhuoneen oven heidän perässään.
Kirjoittajat: Matron & iluy
Ikäraja: K-7
Tyylilaji: fluff, huumori, yleinen
Henkilöt: Akanishi Jin, Kamenashi Kazuya, Yamashita Tomohisa, Nishikido Ryo, Uchi Hiroki, Ikuta Toma, Shirota Yuu
Paritukset: Akame aka. Akanishi Jin x Kamenashi Kazuya, vahvoja viittauksia: RyoUchi aka. Nishikido Ryo x Uchi Hiroki, lievä viittaus: Yamashita Tomohisa x Horikita Maki
Tekijänoikeudet: Akame omistaa toisensa. Ja loppupeleissä kaiken omistaa Johnny H. Kitagawa. Me emme (vielä) omista ketään. (`o´)
Alkusanat: Matron pyysi jouluista akame haastetta ja ehdotin, että kirjoittaisimme jotain yhteistyönä. Tässä meni kaksi iltaa ja loistavaa jälkeä tuli. hyvää joulua kaikille akamen merkeissä~! <333
Jouluisten ruokien tuoksu leijaili asunnossa ja Jin oli tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Keittiön pöydällä lojui kalkkuna, iso kulhollinen riisiä, eksoottista salaattia, paistettua kalaa ja friteerattuja katkarapuja. Kaapissa oli vielä jälkiruoaksi Jinin omatekemiä joulukakkuja. Luojan kiitos, että Richard lahjoitti minulle Amerikassa kirjan länsimaalaisista juhlapäiväruoista, Jin ajatteli katsellessaan kattamaansa pöytää. Hän vilkaisi ulos; sää oli muuttunut täysin, sillä Tokiossa oli poikkeuksellisesti satanut lunta koko viikon lähes taukoamatta.
Yamapi virnisti ilkikurisesti, taputti Jiniä olkapäälle ja iski hänelle ymmärtävästi silmää. ”Älä huoli, et joudu viettämään joulua yksin. Myös Toma ja Yuu liittyvät seuraamme piakkoin”, hän tiedotti rohkaisevaan sävyyn.
”Se puoliksi brasilialainen malli, jonka kanssa kävit ulkona pari kertaa?”
”Ei.”
”Ishigawa Rika?”
”Leah Dizon?”
”Ryo, lopeta jo!” Jin älähti. ”Hän on tulossa tänne jokatapauksessa pian ja haluaisin teidän suovan meille tarvitsemaamme kahdenkeskistä aikaa.”
Myös Yamapi asetti viimeisen tyhjän tölkkinsä pöydälle ja nousi jaloilleen. ”Soita minulle”, hän sanoi hiljaa Jinin korvaan ja tämä nyökkäsi. Kaikista vioistaan huolimatta Pi oli ja tulisi luultavasti aina olemaan hänen paras ystävänsä. Ehkä hän jonakin päivänä vielä kertoisi Kamesta.
”Minulla oli aidosti mukavaa, Jin!” Uchi kiitteli auliisti ja kumarsi nopeasti Jinille ennen kuin Ryo tuuppasi hänet hellästi eteiseen.
Jin hymyili kiitollisena ja hän tunsi, miten rakkaus täytti hänen jokaisen ruumiinosansa. ”Minusta ei tunnu, että minä rakastan sinua, Kame”, hän vastasi lempeästi ja vaikeni hetkeksi. ”Minä tiedän, että minä rakastan sinua.”
Ulkona satoi suuria lumihiutaleita, kun kello löi kaksitoista.
23.12.2008
