PROJEKTI Y osa 1

Tausta: tänä aamuinen mielenkiintoinen pohdiskelu toi idean tällaiseen projektiin.
Mitä ihmettä: lyhyesti sanottuna spekulointia Japanin lahjasta maailmalle, Yoshikin elämästä ja kaikesta muusta. mielenkiintoisesta. siitä siis nimessä oleva Y.
Miksi ihmeessä: pitkä tarina. perehtykää Japanin kansanmusiikin historiaan ja bongatkaa nimi Hayashi liian monta kertaa, kuunnelkaa X Japania ja kaivakaa esiin muiden j-rokkareiden sukunimiä. liian monta Hayashia. aivan liian monta.

itse asiaan siis.













jokaisen joka ikinä on kuullutkaan sellaisesta kummalisuudesta kuin japanilainen rock, pitäisi olla kuullut myös tästä herrasta saati hänen omasta tuotannostaan, X Japanista tai yhtyeistä joita Yoshiki on tuottanut.

käyttämällä erästä nimeltä mainitsematonta hakukonetta sanalla 'yoshiki' löytyy noin kaksi miljoonaa osumaa, joista muutama on aivan asiaakin juuri siitä Yoshikista jota tässä haettiin. kuitenkin kaikkein helpoiten herra Hayashista saa tietoa hänelle omistetulta fanisivustolta osoitteesta yoshikinet.com, sivu on kuitenkin englanninkielinen. muistaessani mainostan vielä official homepagea, wikipediaa ja myspacea.

tämä projektin ensimmäinen osa on omistettu ainoastaan perustiedolle, ei minkäänlaista spekulointia siis. nyyh. elämänkertaa on aivan turhaa tässä alkaa selittelemään, senkun typotatte sen wikiin. :D saatte ehkä jopa faktatietoa, jota tästä on turha hakea ilman kritiikkiä.

Pieni kertaus on kuitenkin paikallaan: vuodesta 1965 + 5 lähtien Yoshiki on siis toiminut musiikin saralla, hänen äitinsä kun sattui olemaan pianonsoiton opettaja. mitä olisimme menettäneetkään jos rouva Hayashi olisikin opettanut vaikkapa trumpetinsoittoa, tai säkkipillin.. 1982 Yoshiki pisti X:n pystyyn Toshin kanssa ja muutama vuosi myöhemmin oman levy-yhtiönsä Extasy Recordsin, jotta sai jonkinlaista levyä buukattua ulkomaailmaan.

Tuotannosta: lyhykäisesti sanottuna. en viitsi edes laskea monen levyn tekoon osallisena Yossu on ollut. u___U" kymmenen ei aivan taida riittää. ei varmaan edes sata. ihme tyyppi. pelkästään X:n saralta kerääntyy kiitettävä määrä albumeita, singlejä ja kaikkea muuta. mutta jos lasketaan mukaan vielä kaikki joiden teossa mukana herra on ollut tai kaikki jotka hän on tuottanut, menee lukion pitkällä matematiikallakin sekaisin. : D

bongaa Yoshiki Selection 1 -levyn kappaleista Sibeliuksen viulukonsertto. miehellä on hyvä maku taidemusiikin säveltäjien suhteen, täytyy myöntää.

Kaikesta muusta tässä osassa: öö. unohdin kaiken mitä minun piti sanoa. odottakaa seuraavaan osaan, käsittelyssä (hmm...........) Yoshiki projektit kaikkine hienouksineen. maailman parantaminen on aika jees.

later taters~! ✖

Piirtelöä.

nyt soi: the GazettE - Kyoumunoowari Hakozumenomokushi
mood: väsy. liikaa kouluhommia ja tekemättömiä juttuja.

päivän ohjelma kuulostaa seuraavanlaiselta:

- tee runokansio
- piirrä T.M.
- piirrä lisää Kanda Yun naamakuvia ilmeellä
- piirrä sarjakuva japanin tunnille toisin sanoen tee japanin läksyt
- siivoa huone
- hommaa 5€ että pääsen opintoretkelle Hesaan
- harjoittele reilaa ja jotain muuta kivaa bassolla
- harjoittele matikan kokeisiin
- tee läksyt huomiseksi
- kokeile toimiiko webvalinta, itke jos ei
- hoida levytiedot ja kysy rahojen toimituksesta jos joskus meinaan saada levyjä tuliaisiksi japanista

siinä kaikki ! hienoa eikö ?

ainiin ja nämä kuvat ovat kaikki mitä sain aikaan filosofian tunneilla:































ja tämä on ainoa asia mitä sain aikaan terveystiedon tunnilla:






















kiitos ja näkemiin.

later taters~! ✖

ri~ght.

muh.
olisikohan se taas aika normaalin blogimerkinnän ?

niin. kohta tulossa Matenrou Opera ja Versailles yhteiskeikalla. juuri koeviikon ensimmäisenä päivänä ja seuraavana aamuna pitkän matematiikan 4. kurssin koe. <3

tämä tässä on Nao. tämänkin tyypin kuvaa olen piirtämässä, tosin itseäni varten vain hieman pienemmässä mittakaavassa.

ARGH. pitäisi tehdä T.M.:n kuva eräälle nimeltämainitsemattomalle henkilölle, mutta olen aikaan saanut vasta luonnoksia herran päästä.

tosin nyt olisi kyllä aikaa piirtää. hmm.


later taters~! ✖

Kauneuden hinta

Otsikko: Kauneuden hinta
Kirjoittaja: Iluy
Ikäraja: K-15. Riippuu yksilöstä
Tyylilaji: En ole oikeastaan varma itsekään. Aihe ei ole kaunis
Päähenkilö: Shinya
Tekijänoikeudet: En omista päähenkilöä, saati hänen lemmikkiään. Ainoastaan teksti ja idea kuuluvat minulle
Alkusanat: Tälläisen tarinan syntymiseen on tällä kertaa hyvin monta syytä. Monta hyvin henkilökohtaistakin. Tämä on minulle niitä harvoja tapoja päästä purkamaan synkimpiä ajatuksiani ja mietteitä, joita mustaksi aukoksi muuntautuneessa mielessäni liikkuu. Koettakaa ymmärtää. Tekstin kirjoittaja ja päähenkilö ovat erikseen, eivätkä tässä tapauksessa liity toisiinsa, siltä varalta vain että mielikuvitus alkaa laukkaamaan liikaa.
Haluan sanoa että näen tämänkaltaisesta vaikeasta aiheesta kirjoittamisen haasteena. En juuri muuna.

Olet kaunis.
Olet laiha.

En enää kestänyt kuulla noita sanoja. En enää yhtäkään kertaa. Jokaisella kerralla paha olo hiipi ylöspäin. En halunnut kuulla olevani kaunis. En halunnut kuulla olevani laiha.

Shinya, mikä sinun on?

Lisää sanoja. Antaisivat minun jo olla. Satutti entistä enemmän kuulla itseni vastaavan, vielä hymyillen.

Kaikki on hyvin.

Valehtelija. Sekin minä olin. Ymmärsin kuihtuvani olemattomiin, jos jatkaisin tätä. Kaikki tiesivät, kukaan ei puhunut siitä ääneen. Kukaan ei puhunut siitä suoraan. Ei minulle. Ehkä he puhuivat toisilleen? Ajatus lisäsi pahaa oloani. En kaivannut apua. Kaikki olivat minua vastaan. Mitä minä olin tehnyt heille? En kyennyt ymmärtämään. Miksi kukaan ei sanonut minulle.

Shinya, minä rakastan sinua.

Kylpyhuoneen ovella kurkkuani ahdisti. Kädet kuristivat minua sisältäpäin, enkä halunnut hengittää. Kaksi sormea riitti. Pelkkää nestettä. Hailakan kermanväristä. Sairasta. Hämärästi ymmärsin, että minun oli saatava ruokaa alas nielustani. Olin jo kuihtunut. En saisi kuihtua enempää. En halunnut olla kaunis. Enkä laiha. Kaikki väittivät minun olevan. Pelkkiä sanoja. Laitoin sormet kurkkuuni uudestaan, mutta sisälläni ei ollut mitään, jonka olisin voinut oksentaa ulos. Käteni vapisivat, hengitin lyhyin ja pinnallisin vedoin.

Shinya, mikä sinun on?

En halunnut vastata. En vastannut. En saanut vastata.
Tunsin sileän turkin sormieni alla. Se helpotti oloani. Koiran pehmeä kieli lipoi kättäni ja levitti lämpöä sormenpäihini. Nousin lattialta. Jalkani tärisivät, minua huimasi. Yritin haparoiden ottaa tukea seinästä ja katsoin itseäni kylpyhuoneen tahrattomasta peilistä.
Ruumiini oli lopettanut kapinoinnin ruuanpuutetta vastaan jo viikkoja sitten. En laskenut päiviä. En tiennyt enää miksi tein tätä itselleni. Mieli oli sammuttanut nälän tunteen. Ihossani oli harmaa, kuollut vivahde. Hiukseni eivät enää kiiltäneet ja kynteni olivat lohkeilleet.
En ollut kaunis. En ollut laiha. Olin vain riutunut. Vähäinen raunio. Tuulen riipoma lehti, joka ei enää jaksanut taistella kylmyyttä vastaan vaan irtosi elämän puusta ja vaipui maahan, jossa lumi hautasi sen alleen. Hiljaiseen hautaansa, josta ei olisi enää polkua takaisin. Vain varjo entisestä Shinyasta heijastui peilistä. Miten olin joutunut tähän? Mikä minut oli ajanut itsetuhon kynnykselle, loppuni reunalle?
Käteni vapisivat edelleen. Yrityksistäni huolimatta en pystynyt pysäyttämään vapinaa, puristin käteni tiukasti nyrkkiin ja katselin kuinka loppukin väri pakeni kämmenselästä. Miyu nuuski pesuaineelta tuoksuvaa paitaani.

Olen pahoillani. Haluan pois.

Koira haukahti hiljaa vastaukseksi ja katsoi minua suurilla, viattomilla silmillään.
Ei. Tämä ei saisi jatkua näin. Pakottauduin pureskelemaan ja nielemään muodottoman aineksen. Minun oli syötävä. En saa oksentaa enää. En anna tämän jatkua näin. Miyun vuoksi. Ei kenenkään muun.

.Kauheaa työstämistä.

kaikkea mahdollista kenties tulevaa. katsotaan miten aikani riittää. tätäkin listaa nimittäin kirjoittelin terveystiedon tunnilla. filosofian tunneista ei sitten edes puhuta. seuraavaksi putkautan tuon "Kauneuden hinta", jos ja kunhan vain saan siitä beetaajan kommentit.

nuo jotka on aaltoviivojen sisällä, olisi tarkoitus olla jatkoa tai mennyttä tai jotenkin liittyen. vaikka tietenkin alunperin kaikkien piti olla oneshot.


Kuin kirsikkapuun kukat
~Epilogi~
mitä tapahtui Naon saavuttua Isshin oven taakse?
"Isshi, ole kiltti ja avaa ovi."

~Särkynyt persoona~
Isshin ajatukset tapahtuneesta, mikä johti eroon?
"Minä en ole minä. En ilman sinua."

Kauneuden hinta
~He jotka puhuvat toisilleen~
ystävien huolestuneita ajatuksia.
"Shinya? Oletko sinä täällä?" Ja minä löysin hänet. Todellakin löysin hänet.

"No kuka sitten?" -työstönimi-
Satoshin sotkuiset ihmissuhteet. Ja tunteet Ryoon.
"Hitto vie Ryo! Minulla on tunteita sinua kohtaan." Ryo seisoi keskellä lattiaa, teekupin sirpaleet käsissään ja tuijotti Satoshia tyrmistyneenä.

"Kain ja Izumin puistopäivä" -työstönimi-
lämmin kevätpäivä Huhtikuun puolessa välissä.
Katselin kun Kai laski purjeveneen pienoismallin lampeen ja tönäisi sen kevyesti liikkeelle. Hän kääntyi vilkaisemaan minua ja yritin hymyillä edellisistä ajatuksistani huolimatta.


hetimiten kunhan vain jaksan ja viitsin, kirjoitan äidinkielen teatterikommentin. kuolettavan tylsä tehtävä. kapinoin.

mutta ei siitä taida kuitenkaan olla mitään apua.

later taters~! ✖

Kuin kirsikkapuun kukat

Otsikko: Kuin kirsikkapuun kukat
Kirjoittaja: Iluy
Ikäraja: Ihan vapaasti vaan
Tyylilaji: Romantiikka
Paritus: Kagrra,: Nao x Isshi
Tekijänoikeudet: En omista henkilöitä, ainoastaan teksti ja idea kuuluvat minulle
Alkusanat: Niin. Idea tuli. Jostakin. Alkuperäisen idean oli tarkoitus olla kaunis, joten en tiedä kuinka hyvin onnistuin. Pohdiskeleva minäkertoja on tekstin muotona, koska se rajaa kirjoittajan eli tässä tapauksessa itseni vapauksia niin vähän. Ajassa ja paikassa voi liikkua lähes esteettä, pystyn välittämään tunteet ja ajatukset lukijoille helpoiten, kuitenkin tämä on omasta mielestäni vaikein näkökulma myös toiselta suunnalta katsottuna. Voitte päättää asiasta itse.

Ihmettelin aina.

Kirjoitit sanojasi, kauniita kirjaimiasi aina se sama kirja kätesi tukena, paperin alla. Koskaan en kysynyt miksi. En ehkä halunnut tietää tai sitten en koskaan välittänyt kysyä. Oikeastaan en vain ikinä ollut kiinnittänyt huomiota.
Kirjan kansi oli punainen, siinä ei ollut selkeää kuvaa tai minkäänlaista kirjoitusta. Et ikinä avannut kirjaa, mutta yhä epäilen, ettei siinä olisi ollut sanaakaan, jonka olisit voinut lukea silloin.
Nyt kun tuo kirja lojui yhä avaamattomana pöydälläni, istuin puisella jakkaralla sen vieressä ja sivelin kantta hellävaroin. Pelkäsin avata sitä. Pelkäsin sanoja jotka olit jättänyt minulle. Sanojen välittämää pettymystä, kenties vihaa ja katkeraa surua. Kaipausta. Tai pahemmassa tapauksessa et olisi kirjoittanut kirjaan mitään, ennen kuin toit sen ovelleni ja kyynelien joukossa sanoit sisimpääni kaivertavia sanoja.

En voi sille mitään, jos et rakasta minua enää. Nao, hyvästi.

Olit poissa ja minä seisoin eteisen lattialla, ulko-oven suussa antamasi kirja käsissäni. Siitä oli jo kaksi päivää. Olimme harpanneet valtavan askeleen eteenpäin. Tai oikeastaan olimme palanneet useita pieniä askelia taaksepäin.
Sysäsin kirjan pöydän reunalle ja nousin seisomaan. En osannut surra. Sisälläni oli vain tyhjää. Olin ontto ulkokuori, jonka lämmin ja hehkuva sisin oli kadonnut mukanasi. Päivä päivältä ymmärsin paremmin, kuinka sinä olit minun sisimpäni. Päivä päivältä ymmärsin kuinka paljon oikeasti rakastinkaan sinua, Isshi.
Minulla oli halu rakastaa sinua, vaikka en tarvinnut rakkauttasi. Minulla oli tarve olla kanssasi, vaikka en rakastanut sinua. Vai rakastinko?
Harmaa taivas tuijotti minua ikkunasta, tunsin maailmani pysähtyvän ajatuksiini. Viileä syystuuli ja vuoden ensimmäinen halla kiduttivat maata. Isshi, olet väärässä. Minä rakastan sinua. Edelleen. Minä tarvitsen sinua. Minä kaipasin nyt jo hymyäsi ja sanoja, joita kuiskailit minulle kävelyillämme puutarhoissa.

Nao, katso tuota kirsikkapuuta. Tuo on se puu, josta kirjoitin laulun. Omistan sen sinulle ja kuiskaan niitä sanoja hellästi korvaasi. Kuiskaan niitä, kunnes tuo kirsikkapuu on lakastunut. Mutta silti me, eikä se mitä meillä on, ei lakastu koskaan. Tämä on lupaus.

Ja sinulla oli tapana hymyillä sitä hymyäsi. Rakkaus oli kaunis asia. Opetit tämän minulle. Se heijastui edessämme täydessä loistossaan olevaan kirsikkapuun kukintaan. Saatoin yhä nähdä sinut edessäni, seisomassa sinisessä yukatassa, vaalean kukkaloiston alapuolella, hymyillen.
Todellisuuden harmaa taivas painosti minua ja sisimpäni kouristeli tyhjyydessään. Kaipaus, suru ja katumus iskivät kaikki yhdellä kertaa, yhdistyivät peloksi ja synnyttivät eksyneisyyden tunteen. Olin yksin. Et ollut vierelläni. Et ollut kuiskaamassa säveliä korviini. Et piirtänyt sormellasi sanoja ihooni. Olin vain minä. Eksyneenä.
Lyhyin askelin lähestyin pöytää ja jännittyneenä tartuin tärisevin käsin kirjaan. Kansi oli sileä. Punainen kangas kiilsi enää hailakasti, kulmat olivat kuluneet rikki ja nidos alkoi vähitellen esittää vastalausettaan sivujen määrän puolesta.
Avasin kannen ja kirjasta ilmaan leijaili sinun tuoksusi. Ensimmäinen sivu oli tyhjä. Kellastuneen paperin alta kuulsi teksti. Kääntäessäni sivua lattialle tippui kirjan välissä ollut paperivalokuva.

Me seisoimme yukatat yllämme suuren kirsikkapuun alla. Minun omani oli tummanharmaa ja sinun laivastonsininen. Ja me suutelimme.

Katselin kuvaa. Nähdessäni sen sisälläni pyörivä myrsky rauhoittui onton kuoren tyhjyyteen. Valokuvan takana oli yksi sana. Yksi merkki. Rakkaus.
Laskin kuvan hellävaroen pöydälle ja otin kirjan käteeni lukeakseni kirjoittamasi viestin. Käsialasi oli sievää ja kaunista lukea.

Nao,

teit minut onnellisemmaksi kuin kukaan on koskaan tehnyt. Olen kiitollinen sinulle, sekä elämäni velkaa. Rakastan sinua. Tarkoitan sitä todella,

Isshi.

Hän todellakin oli väärässä. Rakastin häntä. Hän rakasti minua. Viimeistään nyt tiesin sen. Olin sokea. En enää estänyt kyyneleiden purkautumista. Puristin hauraita sivuja sormieni välissä. Halusin sisimpäni takaisin.
Kiiruhdin hakemaan takkiani ja juoksin ulko-ovesta koleaan syysilmaan. Samasta ovesta, jonka suussa tarinamme ensimmäinen luku oli muutamaa päivää aiemmin päättynyt kyyneliisi. Ennen lähtöäni kirjoitin vastauksen viestiisi.

Minä olen sinun. Täysin kokonaan. Isshi rakkaani, en voi elää ilman sinua.

Nao.

KRÖH.

olen kipeä.

< < < (;`__´;) > > >


hui kamala. on tosiaan mennyt jo yli kuukausi siitä kun viimeeksi sain jotakin aikaan ja kirjoittelin sontaa elämästäni. ei ole oikein ollut aikaa. mutta kuukauden aikana on tapahtunut ainakin seuraavaa:

kolme kertaa japanin tunnit. Hai, watashi wa Nihongo o benkyoo shimasu. kun tiistaina joskus harvoin silloin tällöin tunnit on niin olen kotona illalla puoli kymmenen maissa ja siis erittäin väsynyt kun olen herännyt 5:30 ja siitä kouluun ja siitä opistolle opiskelemaan hieman lisää.

5. helmikuuta oli kultaisen kiharapää Kagrra,:n basisti Nao-herran syntymäpäivät. <3>(・ω・)

sitten oli penkkarit. en koskaan unohda tuota mieltä järkyttävää päivää. o(TT___TT)o abit oli oikeasti ilkeitä.

sitten Kyon ja Kaorun synttärit. 32 ja 34 vuotta tuli täyteen. KÄVYT <3. SÖPÖT <3. tulkaa Suomeen jooko jooko jooko~~ ??
tuon lauantaipäivän loistetta vain himmensi se, että rakas äitini eväsi minulta pääsyn Traconiin. Tampere on niiiiiin kaukana. >(`o´)< style="font-style: italic;">sakea, muistathan ? <(｀^´)>エッヘン

later taters~! ✖

stupid !

väsyttää aivan vietävästi kun oli niin pitkä päivä.

aamulla ylös puoli seitsemän, jotta ehtisi musiikin teoriakokeeseen, sieltä suoraan juna-asemalle ja helsinkiin jonoon.

mutta kyllä se sen arvoista oli. ernujen maihinnousu/valloitus juoksu oli takuulla näkemisen arvoinen. kyllä joku mahtoi nauraa. onneksi oli jonotusaika niin lyhyt ettei ehtinyt jäätää kovin montaa tuntia.

itse keikka oli todella helvetin mahtava.

soittivat varmasti melkein kaikki kappaleet uudelta Girugamesh -levyltä. muun muassa ensimmäisenä tullut patchwork, shiroi ashiato, "Shoujo A", ROCKER'S ja Dance Rock Night jäivät mieleen. ja mission impossible teema, jonka luulin aluksi olevan jokin vitsi kun eräs sanoi että herrat sen varmaankin soittavat.

jossakin kolmannen rivin tienoilla olin suurimman osan keikasta, mutta kun paine kävi liian kovaksi ja vettä kaipasi niin menin pois ihmismassasta. aivan siinä hieman vasempaan Satoshista. aivan mahtava paikka. täydellinen näkymä koko lavalle. edessä vain pikkuernuja jotka yltävät leukaan asti. ihanaa. tosin sitten piti kestää se yksi joka koko ajan tökki kyynärpäällään. meinasin rehellisesti sanottuna vetää turpiin, mutta eihän keikalle sovi rähistä.

Ryo t3h rumpali on kyllä aivan uskomattoman söpö. vaikka toisaalta olinkin hieman pettynyt kun pikkuletit olivat saaneet kyytiä. mutta suurimman osan keikasta tuijottelin kun herra pomppi rumpujen takana, huudatti yleisöä. hyvä ja kiitos Ryo kun taistelet rumpalien taustalle alistamista vastaan. <3>Niita en oikeastaan nähnyt paljon yhtään ajautuessani vasempaan reunaan pikkuhiljaa, mutta Shuun hyvinkin selvästi. herra kun egoili bassonsa kanssa aivan nenäni edessä. tuijottelin myös basistin sormia. oli muuten aika kiva viisi-kielinen bassokin...

mutta kyllä kannatti lähteä. ja menen takuulla uudestaankin.

kiitos mahtavasta keikasta, Girugamesh ja arigatou gozaimasu.


later taters~! ✖

✫ "Shoujo A" ✫

nyt soi: Girugamesh - jarring fly
mood: aivan iloinen, mutta silti harmittaa. harmittaakohan minua liian usein ?

päiväni piristyi kun sattumalta törmäsin tuttuuni, jota en ole tavannut yli puoleen vuoteen, basu-pysäkillä. O(^o^)O``

kyseessähän oli siis henkilö jonka kanssa soitin samassa bändissä jonkin aikaa. mutta oli mukava tavata ja päästä kyselemään kuulumiset ja kuulla millaista siellä hänen koulussaan on meininki ja meno~.



uwawa.

kävin ostamassa lippu lippusen tänään~! yay. anteeksi, en käytä tuota ilmaisua enää. kuulostaa... hui. otakumaiselta. (=`___´=)"" gomen.

äiti ampui, mutta sellaista se on. siis kun lipun ostin. "sanoinhan että menen sinne kuitenkin !" >:3 vastasin vain. iloiseksi tuli mutta ei voi mitään. tosiaan, sanoin silloin kun lippuja myyntiin asetettiin, että menen varmasti vaikkei rahaa juuri nyt olekaan. ja menossa olen.

biologian tunnilla himotekstailu nettikaverin kanssa. vihdoin tapaan ko. henkilön aivan IRL. Ankkarockin tapausta ei lasketa tapaamiseksi, se oli vain: "oho, toi oli muuten vissiin nettikamuni joka käveli äsken vastaan..." ja siihen se sitten jäikin. o(;___;)o mutta nyt tilanne on toinen !

katsotaan sitä sitten.

later taters~! ✖

Nee nee, KYUN ✩✩

nyt soi: OLIVIA - Stars shining out

nälkä.

ぺこぺこ

kylmä.




mutta tapahtui tänään edes jotakin positiivista myöskin toki~!

ROKKUU !!

päätin sittenkin lähteä lauantai päivänä keikalle. huomenna ostan vain lippu lippusen. näin hyvissä ajoin. (`ω´)``!

mutta nyt jatkan kokeisiin lukemista. vielä noin sata sivua historiaa, biologiaa ja musiikkia. PLÄÄ. onneksi sentään torstaina vapaata~


later taters~! ✖

arkipäivää, part 24563448

01.22

Tänään syön bussissa jäisiä hedelmämakeisia.

Vihreä J.
Keltainen T.
Keltainen S.

Vanha herra talutti pappatunturiaan jalkakäytävällä.

Punainen N.

Tykkään punaisista eniten. Ne on pehmeimpiä.

Vihreä I.
Punainen V.
Punainen H.

Ehkä laitan pussin pois, jotta jäisi illaksikin jotaikin. Muistinpas ottaa purukumin. Niin uskon säästyväni liioilta hammaslääkärikäynneiltä.

Joku pitäisi minua outona tai vähintäänkin omalaatuisena, jos huomaisi että kirjoitin tätä tekstiä koko linja-automatkan ajan matkapuhelimeeni. Mutta sellaista elämä on. o(-&-)o``


01.24

tänään käväisimme koulutoverini kanssa soittelemassa rumpuja. kun ensimmäiseen huoneeseen oli saapunut uusi bändi, huomasin pian joutuneeni yläkoululaisten jätkien stalkkaamaksi.

Anteeksi, Shinya. Nyt tiedän miltä sinusta tuntuu. Gomennasai.

ei siinä mitään. rohkeita poikia. tosin menin lupaamaan että tulen toki katsomaan kun pojat lähtevät vetämään keikkaa.. en ole aivan varma pitäisikö huvittua vai katua lupaustani. (=_=)"...

mielenkiintoinen elämäni, osa 246

nyt soi: 12012 - LAST TIME


diuh.

kirjoitin lämpöpatteriin matematiikan tunnilla "lämmin <3".

✖

KYUN KYUN

huomenna olisi esitelmän paikka. aiheena:











eli Erinaceus Europaeus.

buu buu. O(`o´)o``

pitäisi kai mennä nukkumaan. aikainen ylösnousu huomenna. mutta juon kyllä teetä ensin. etten vain saisi unta vahingossakaan. @`_____´@" katselin taas SuGun LOVE SCREAM PARTYn making of -videon. voi ei. heliumia jälleen..

edessäni on pieni keltainen muistilappu jossa lukee Kaoru kanjilla ja sydän. alla teksti "truu naistenkaataja (kirjaimellisesti) ;D" mikä ihme. itse asiassa pöytäni on täynnä muistilappuja. nyt kun oikein ajattelee. on keltaisia, hailakoita sinisiä ja vaaleita, oransseja, turkooseja, muutama pinkkikin näkyy lojuvan tuossa.

yhdessäkin lukee:

Silmät kiertää huonetta ympäri, kuin etsien pakotietä tilanteesta. Mutta katse oli eksynyt. Katsoi uudestaan silmiin, kuin päättäen voittaa tuijotuskilpailun, jota kukaan ei ollut edes aloittanut.
Katsoi yhä hämmentävästi silmiin, räpäyttämättä kertaakaan.

toisessa lukee:

"Don't get normal people like me, involved in your talentshow of weirdos." -Hughes
FMA #17 suihQ PIIRRÄ! 8D エド <3>

kolmannessa:

"rajoitetusti. ei sitä meininkiä mitä se joskus harrasti et koko naama verille. niin et sit lentelee ympäri lavaa ja lentää Tossun naamalle ja sit se kostaa heittämäl Kyoo bassol päähä. :'D"

vielä yksi sitten nukkumaan:

"was there no other way? -Balthier
Spend your pity elsewhere. If you're so set on running, hadn't you best be off? Fool of a pirate. -Cid

You must run. as far as you can. -Fran
Easy, Fran. -Balthier
Hadn't you best be off? That's what a sky pirate does. You fly, don't you? -Fran
I suppose you'd better hang on then. -Balthier"

noniin. öitä.

later taters~! ✖

KONBAN WAA. . .H.

waah waah.

olen viime aikoina harrastanut liika sitä että avaan tämän luomisikkunan ja sitten se jää siihen auki ja sitten kirjoitan joskus tunnin päästä. ehkä mahdollisesti. kun jaksan.

kuten nyt. eli siis kellon aika ei pidä paikkaansa millään muotoa. nyt se on 20:34.

20:44. kohta menenpä tekemään PITSAA PITSAA PITSAA~!! YATTAA. nälkä vaikka söin sämpylöitä ja mehua ja mansikka jurkuttia. nyt soi: Plastic Tree - Romu

21:04. voitettiin sählyturnaus. ollaan parhaita <3

✖

yuki wa samui.

nyt soi: Angela Aki - surrender
ruoka: vihreä appelsiini tee. päivän viides teekupillinen menossa.

oikeastaan olisi hirmu monta asiaa joista kirjoittaa juuri nyt, mutta koska annan laiskuudelle tms. vallan, en kirjoitakaan mistään näistä asioista joista ajattelin kirjoittavani. alunperin siis.

erehdyin taas kuuntelemaan ayabien kalalaulua. nyt kun kuunteli tätä paljon hieman aikaa sitten, tulee hassusti nostalginen tunne. saati sitten joistakin kappaleista joita kuunteli joskus kolme vuotta sitten. ah. Mizérable. hirvittävää tosiaan.

Garasu no kutsu to warutsu. ~Ayabie, Mefish no uta, koigarano suihou

pitäisi kai alkaa harjoittelemaan jotakin kappaletta, jos haluaisin korottaa numeroani musiikin soittokokeella. rumpuja tai bassoa kun ei saa soittaa, ellei ole koko yhtyettä taustalla. reilu peli siis. eikä edes harmita. pianoa en osaa kuollaksenikaan soittaa. kitaraa en todellakaan niin että sillä numeroa korottaisi. ainoastaan rumpuja enkä tähän hätään soittajia mistään löydä. niin, surullista. bassoa olisin ehkä halunnut, mutta kun sekään ei onnistu sitten. joten, taisin päätyä laulamiseen.

It's my sweet. yes my sweetest. I wanna get back where you were. ~Gackt, Megurai

juuri nyt minua taas pelottaa niin paljon Toran puolesta, etten uskalla lukea blogien käännöksiä. tai ehkä pelkään vain mahdollisia huonoja uutisia.

Tora kiltti.

O-daijini.

edit: hetkeä ja neljää blogimerkintää myöhemmin.

"Everyone!!

I received information saying Tora-shi's condition is improving a bit!!" -Nao

kuinka voikaan ihminen olla oikeasti helpottunut ?!! aivan itku pääsi kun luin uutiset. ihanaa Tora. Shou, Nao ja kaikki. taistelutahto on pidettävä yllä. jos kerran potilas sanoo että livet soitetaan, niin sittenhän se kai niin tehdään. lähetän toralle kortin joka on täynnä sydämiä. äh. ehkä en kuitenkaan.

olin vain niin huolissani. kyllä, jonkun täysin tuntemattoman takia. empaattisuus on ihmeellinen asia.

Later taters~!✖

VALMIS ON~~~!!

ai mikä niin ?

kuva jota väänsin ja käänsin nelisen tuntia. herra Uruha / the GazettE~. mallikuvana käytin oheista kuvaa. kyllä, piirrän yleensä normisti mallista. tiedetään että kuka tahansa osaa piirtää mitä tahansa kun on vain mallikuva. ("-___´-)`` kritiikkiä ei juuri nyt vastaanoteta suuria määriä.

lyijykynillä. ainakin aloitin H kovuudella ja yksityiskohdat lopuksi myös, jatkoin HB:llä ja varjostin 8B:llä. laittaisin kyllä "urskin" parturiin. nuo hiukset ovat yhtä piirtäjän murhaa. @_@ itse asiassa olen melko tyytyväinen työhöni. kun se vielä oli A3 koossa, niin ajattelin etten selviä tästä elävänä. en aivan tajunnut niitä "urskin aktiivihuuli" -juttuja. enkä varrmasti tule koskaan tajuamaankaan. enkä ole aivan varma haluanko edes tajuta. <(｀^´)>エッヘン

tuti tuti. osaan kitjotaa.

ehkä siirryn tästä nukkumaan tai jos jaksan ehkä mahdollisesti kurottaa ottamaan konsoliohjaimen ja paina käynnistys nappulaa, ehkä TV päälle ja niin edelleen...


nyt soi: Kagrra, - 彩の讃歌 (Irodori no Sanka)
mood: väsy. d(=^=)b musiikki soikoon.

tänään oli kiva mukava pieni yllätys liikuntatunnilla. lihaskuntotesti ! kaikki olivat erittäin ilahtuneita. no mutta. kaipa se aivan OK meni. toivotaan niin.

toivotaan myös että Tora paranee pian keikkakuntoon. muutaman viimeisen päivän ajan olen ollut hyvin herkässä mielentilassa seuratessani "tapahtumien" etenemistä ja kulkua. mutta ei kai tässä muuta voi oikein tehdä kuin toivoa ja rukoilla. Tora, paranethan pian. ole kiltti. ehkä laitan postia jollekulle soittajista, kuka tietää. kun en oikeastaan mitään voi kuitenkaan asian eteen tehdä.

voin olla myötätuntoinen ja tukea yhtyettä ainakin henkisellä tasolla näin täältä etäältä.

Tora, odotan sinua suomeen keikalle. älä petä minua tai ketään muutakaan. huolehdimme puolestasi.

later taters~! ✖

purkausta. ärrin murrin.

nyt soi: Kagrra, - 風の記憶 (Kaze no Kioku)
mood: hermostuttaa tai siis ärsyttää. ei siis sellaista jännittystä ja käsien tärinää vaan murinaa ! urgh.

että sitten rakastan pillifarkkuja. tulee jokapäiväinen liikuntahetki kuin itsestään, kun ne yrittää repiä jalastaan.

KUKA P*RK*L* ON SYÖNYT SUKLAATA LUONNOSLEHTIÖTÄNI LAUTASENA KÄYTTÄEN??!!! (Ò`_________´Ó) ... KOSTAN KOSTAN KOSTAN. huh. takuya ja takeru säästyivät. ei mitään hätää siis. (`3´)o

katson tässä samalla noin sadatta kertaa SuGun making of "LOVE SCREAM PARTY" -videota.. takeru on aivan hassu ! masato on niin awwwwww~~~!! toisella kitaristilla on aivan psyko nauru. gomen. "mite mite!" hokee takeru koko ajan. nättiä.

helium !! "..Are. kambaru kawannai sou?" tai jotain sinne päin. en oikein taida tuota japanin kirjoittamista korvakuulolta. nämä herrat puhuvat liian pikapikaa. O(;_;)o``

aah. kohta HIROes~~! （｀ε´）ぶー

later taters~! ✖

✖

nyt soi: Utada Hikaru - Kremlin dusk

mainio pätkä takerun blogista, väännettynä huonoksi suomeksi~:

Q.
Mitä mieltä olet pituudestasi?

A.
"Miltä tuntuu olla pitkä?" Kestävälle ruumiille on olemassa kasoittain huolenaiheita. Mielestäni nämä ovat hyvin arkaluontoisia kysymyksiä.
Mutta, ajattelen henkilön ruumiinrakenteen olevan hyvin yksilöllinen asia. Mikroskooppisen kokoisesta pojasta kuten minä olen, sen ääneen sanominen näyttää olevan rohkeuden osoitus, yksilöllisyys!
Pienille ihmisille sopii pienten ihmisten muoti. Suurille ihmisille sopii suurten ihmisten muoti.
Kaikkien pitäisi korvata heidän omien heikkouksiensa pohtiminen, miettämällä ja nauttimalla viehättävistä puolistaan.
Myös minä tehnyt tyhmiä asioita silloin kun olin pieni, etenkin sanoisin, "Kun olin pieni puin naistenvaatteita [luulisin tarkoittavan korkokenkiä tms.] ylleni! Yey!" (naurua)

Kävelin myös varpaillani, eikö olekin väsyttävää kävellä selkä kyyryssä?? Jokainen sydämellään, voisi nauttia hieman sellaisesta asiasta kuin "minä itse" olisi mielenkiintoista♪ [tai siis itsestään nauttiminen olisi mielenkiintoista. mitä ihmettä tuokin tarkoittaa...] Mieluummin kuin että on ongelma, nii ei ole ongelmaa josta ei voisi nauttia.
Ongelmat ovat aines onnellisuudelle, myös vastoin omaa tahtoamme puskekaamme eteenpäin!
Se on, RANKASTI POSITIIVISTA★


voi takeru-kunilla on aivan valloittava asenne. herra taitaa olla ainoa jmuusikko, joka puhuu avoimesti pituudestaan. niin, hän on siis 162 senttinen, että onhan tuo aika rohkeaa. kyon pituuskasvusta ei saa puhua. se on ehdoton tabu! samoin kuin edward elric, joka saa vakavia itse inhon aaltoja myöntäessään olevansa pätkä. anteeksi kovasti, kaikki jotka ajattelevat olenvansa lyhyitä, mutta koettakaa yrittää löytää niitä hurmaavia piirteitänne mieluummin, kuin pohtia moista ! takeru on aivan oikeassa.

tai no. eihän minulla kai ole mitään valittamista. muistaakseni jotakin 172 senttimetriä... mutta sitten "ongelma" on taas päinvastainen ! olen kymmenen senttiä liian pitkä. o(;`__´;)o *mittaa viivoittimella paljonko on kymmenen senttiä..*

<--- eikä tuokaan nyt kovin kärsivältä näytä vaikka onkin vain XXX pituutta. minua nenään asti. (X___x)" äägh.

wata wata butu tu tu.

tästä päiväunille menen. oyasumi~~!!

Toon Daily Lateshow ★

uwawa !!

pääsin viimein yli surustani ja "vihakaudestani". <(｀^´)>エッヘン

enpä tiedä oikein itsekään mikä minua vaivasi, ei kukaan muukaan, muttei se mitään. kaikki näyttää nyt melkein paremmalta.

kuitenkin kaikesta voi kiittää ainakin osittain Love scream partyn making of- !! (・ω・)

heliumia. mutta hui. nyt pitää juosta rumputunnille tai muuten suututtaa~~.

Ye~ah.

edit: 1 h 5 min myöhemmin

eiiiii näin. ei oikeasti. evosin taas ! 5/4 osaa, kuka täysi aho sellaisia muka osaisi ! lohduttaudun siis kuuntelemalla vaikka SuGua.

näppäsin mukavan kuvan tuossa matkallani. laitan sen tähän.

jotakin asiaa oli vielä aivan varmasti, mutten vain muista mitä..（｀ε´）ぶー

later taters~! ✖

ihminen on idiootti.

nyt soi: Dir en grey - 艶かしき安息、躊躇いに微笑み (UNPLUGGED)

olenko oikeasti hirveän paha ihminen ?
aloin miettimään tuota muutaman toisiaan arvaamattomasti seuranneen asian myötä. en oikein tiedä itsekään.

koko uusivuosi meni piloille, vaikka omaa syytänihän sekin oli. ei sitä vain aina voi ajatella kaikkea. tai sitten sitä haluaa unohtaa mahdollisimman pian. ei vain ole aivan varma haluaako unohtaa ollenkaan vai mitä pitäisi tehdä. alkaa jo itkettää koko ihmissuhdesotku. tosin nyt alan vain kuulostaa liian emolta tai angstiselta, antakaa se anteeksi tämän kerran. aivan idioottimaista.
kumma miten muutama tekstiviesti tietyn ihmisen kanssa voi tehdä kaikenlaista. kuten saada pään täysin sekaisin. siinä vaiheessa kun William kosi Elizabethia POTC maailman laidalla, teki mieli heittää gamecube telkun ruuudun läpi. sain siitä siirappiallergian. haha. minä kun luulin olevani "paatumaton romantikko", vai olisiko se mielummin "paatunut" ? kuka tietää.
"pojat on tyhmiä" taisin hokea koko illan. ei, olin kyllä aivan selvin päin. millaiseksi juopoksi minua oikein luulet ? tiedät kyllä kenelle nuo on osoitettu.

luulin että tästä tulisi pitkäkin vuodatus, mutta pidän suuni kiinni. sittenkin. katsotaan koska purskahdan itkuun.