しんあい。

nyt soi: Kingdom Hearts Piano Collections; Miwa Sato - 3rd Mov.: Riku - Scherzo e Intermezzo
mood:

& frustrated

jos oikein rehellisesti puhutaan, niin kuin aina puhutaan, haluaisin oikeasti kirjoittaa englanniksi juuri nyt. mutta tuntuu, että tällä hetkellä pää ei taivu muodostamaan lausetta muulla kuin omalla äidinkielellään. laitan tämän näin niin tiedätte missä mennään:

nyt soi: Linkin Park - New Divide / Takehiko Yamada - Concert Paraphrase On "Dearly Beloved"
näin jälkeenpäin ajateltuna tämän kuluneen viime kesän ja syksyn aikana tuntuu, kuin olisin elänyt jotain toista elämää. tai katsellut omaa elämääni ulkopuolisen silmin. en osaa selittää miksi, vaikka toivoisin että osaisin. mahdollisesti tunne voi johtua myös siitä, että nyt olen rakastunut uudelleen asioihin, jotka olivat elämäni tärkeimpiä joskus ehkä vuosia sitten. yritin viimeiset kymmenen minuuttia mielessäni vetää rajapyykkiä uuden ja vanhan välille, mutta sumeita päiviä ilman merkittäviä muistoja on aivan liikaa. en muista viime kesästä juuri mitään.
jossain sumeasti mielen perukoilla ajattelin: "en varmaan pysty ottamaan lyijykynää käteeni enää koskaan." niin kornilta kuin se kuulostaakin, 'lapsuudenkodissani' jolle en keksi parempaa sanaa, inspiraatio yllätti. tulos ei ollut loistava. ehei. ei lainkaan sitä tasoa, johon olen itseni totuttanut. mutta alku sekin. tuntui kuin olisin heräämässä horroksesta.
kaikkein idioottimaisin tilanne tässä tapahumaketjussa on ystävien kesken vietetyt pikkujoulut. olen aina ajatellut olevani taikauskoinen edes jollakin tasolla ja siinä porukalla sitten availimme onnenkeksejä. "You are ready to fill your head with new ideas." lupaus taivaasta. tai pikemminkin lupa. en tiedä mitä olin odottanut, mutta en ollut ainakaan viimeiseen puoleen vuoteen kirjoittanut riviäkään - en tätä blogia, en fan fictionia, en hulluja päiväkirjamerkintöjä tai omituisia lyriikoita.

nyt soi: Yoko Shimomura - Another Side / Hikaru Utada - Passion ~opening version~
ihminen, joka tietää mitä näiden kappaleiden taakse kätkeytyy saa ehkä enemmän irti tästä vuodatuksestani.
mutta tauko tästä elämästä teki siis oikein hyvää. nyt voin nukkua yöni rauhassa, unelmoiden linnanjuhlakutsusta ja neljän laudaturin ylioppiluudesta. voin viimein ajatella, että jollakulla muulla jossain ehkä asiat ovat huonomminkin. nyt joku psykologiaa opiskellut voisi viisaana todeta, että tuossahan on kyse vain mielen omista suojautumiskeinoista. niin kai. tulipahan testattua niidenkin toimivuus.

en tähän hätään keksi montaa kappaletta, joihin liittyisi mielessäni sellainen tarina, joka saa kyyneleet väkisin valumaan poskille. googlasin äsken uutta avataria ja löysin aivan loistavan. en tiedä kuka lienee sen tehnyt, mutta idea on hyvä.
avatarissa on poika, joka on surullinen. hän on surullinen koska hänen teemalaulunsa on surullinen. tämä teemalaulu seuraa häntä kaikkialle minne hän menee. pojan hyvä ystävä on surullinen koska poika on surullinen. ystävä räjäyttää teemalaulua soittavan radion tuhkakasaksi, jonka jälkeen poika on onnellinen. koska poika on onnellinen niin silloin pojan ystäväkin on onnellinen.

Hiroyuki Nakayama esittää tämän surullisen teemalaulun pianokokoelma-albumilla. tämä surullinen teemalaulu saa silmäni täyttymään vedellä ja pään nuokkumaan hitaasti sivulta sivulle. ajatukset kääntyvät yhteen pojan sanomaan lauseeseen: "Looks like my summer vacation is over."
kaikki tietävät sen tunteen siitä kun sydän paisuu ja seuraavana tulee tahdoton huokaus. silmien rutistaminen kiinni auttaa.

nyt soi: Takehiko Yamada - Dearly Beloved / Muse - Undisclosed Desires
loppujen lopuksi tunnen oloni tyhmäksi, kun annan tarinoiden vaikuttaa itseeni näin paljon. eihän päässäni pyöri mitään muuta. ei tämä ole oikeaa elämää. ajattelen aivan vääriä asioita. mutta entä jos tämä on minulle elämää suurempaa ? tässä on elämäni. tässä on kapina odotuksia, toiveita ja tulevaisuutta - oikeaa elämää vastaan. kunnianhimossani haluan, minun on pakko näyttää maailmalle. vain huomatakseni itkeväni taas sen saman teemalaulun takia. eikä siinä teemalaulussa ole edes sanoja.
pelkään etten osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi. en verbaalisesti tai kuvien avulla. musiikki ei vaikuta samoin kaikkii ihmisiin, video käyttää vääriä keinoja. vaikeaa. eikö kaikilla ole pimeimpiä, salaisimpia ajatuksia sekä tunteita, joista ei vain yksinkertaisesti voi uskoutua kenellekään, ei edes läheisimmille ihmisille ? heitä myös ystäviksi ja perheeksi kutsutaan.


nyt soi: Muse - I belong to You/Mon Coeur S'ou
lupaan, että tämä on viimeinen kappale. nukkumaanmenoaika lähestyy väjäämättä.

kaikesta päätellen en olekaan niin rikki kuin pelkäsin olevani. uskon tässä lähipäivinä herääväni horroksesta omaan huutooni, mutta siihen ei auta muu kuin painaa nenä koiranpennun valkoiseen turkkiin ja antaa sen nuolla korvia pehmeällä ja vaaleanpunaisella kielellään. nyt kun rehellisesti puhutaan, niin en ole koskaan kaivannut tai ikävöinyt mitään muuta niin paljon kuin pientä hauvaa, rakasta lemmikkiä ja elämäni tämän hetkistä keskipistettä ollessani poissa sen luota.

-iluy. ✖

ITAI.

oksettaa ja pyörryttää ja on kylmä ja vaikka mitä.

eilen saatiin vihdoin ja viimein possulenssu-rokotukset. vasen käsi ja niskat aivan jumissa, päätä särkee ja nukuin ehkä viisi tuntia viime yönä : D varttia vaille seitsemän sitten totesin, että ei tästä nyt tule yhtää mitään ja laitoin kaverille viestin etten kouluun tänään ilmesty.

ensin oli alilämpöä, sitten kuumetta. nyt on luultavasti kuumetta. veikkaus.

laitoin kuumemittarin hauvan kainaloon, 37.7°C . ollapa noin korkea ruumiinlämpötila *____* sigh.


iluy deshita. ✖