Serah's Theme

säveltäjä: Masashi Hamauzu
sanoittaja: Frances Maya
esittäjä: Frances Maya

Make my wish come true, let darkness slip aside
Hiding all our hope, mocking what we treasure
Battles we can win, if we believe our souls
Hang in for the light, till dawn
Fate will not leave you, hate will not heal you
Pray and one day, peace shall flow everywhere

Serah and Snow cutscene

- iluy. ✖

Harvoin päivitetyt Trophy -tiedot

se ei mahdu kokonaan tuohon 8( oh well... en olisi halunnutkaan että näette sen ruman violetin ohjaimen kuvan. ja nuo tiedot pitivät paikkansa joskus kaksi viikkoa sitten, joten trophyja on kertynyt jo muutama enemmän kuin tuo kaksi paria XD

ja tuolle koiralle ei juuri ollut parempaakaan vastinetta. x___x;

nyt soi: Masashi Hamauzu - Blinded By Light

mood: 

 

hmm. meni taas hieman pitkäksi tämä päivittäminen.

viime viikon torstaina oli siis pääsykokeet Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. sanomattakin selvää, että ei sieltä kovin hyvää jälkeä tullut. koeaika oli viisi tuntia, noin puolitoista jaksoin istua. luin tehtävät läpi, huomasin lukeneeni väärät kirjat, eli melkein kaikki kysymykset olivat juuri siitä kirjasta, jota en ollut edes avannut. nyt kävi näin.

noh, shoppailu vähän piristi vaikka en ollutkaan erityisemmin shoppailutuulella. uudet kengät ja normi-farkut tarvisin edelleen. uusi laukku ei olisi pahitteeksi. taidan vain olla liian nirso ? huh ?

ja sitten vaikka luulin etten ollut edes ostanu mitään niin electronin käyttöraja tuli vastaan. että ärsytti. luulin jo, että kortti pimahti nyt mutta tuli sekin sitten selvitettyä ettei sitä käyttörajaa ollutkaan nostettu. tajusin muuten senkin, että yleensä kun shoppailen niin sen on sen takia koska olen saanut käteistä rahaa synttäreiden tms. takia, joten ei ole korttia paljon tullut käytettyä. nyah. >_____<

takaisin tullessa sitten JOUDUIN ajamaan poikaystävän pidellessä koko ajan kauhukahvasta kiinni hampaat irvessä tai jotain sinne päin. käytiin katselemassa Porvoon ghettoja ja vanhoja hoodseja. sellaista. automaattivaihteet, vakionopeudensäädin ja kaksi kaistaa samaan suuntaan olivat ihan jees. välillä olo oli vaan ihan, että 'huuuuuuiiiiiiiiii'.....

mitäs vielä.

kohta kai joku juhannus. ihan sama oikeastaan. voin pelata pleikkaria senkin illan. ilta muiden joukossa. ei ole kokkoa, mökkiä, järveä, saunaa tai grillimakkaraa. voisin tehdä karee raisua *____* uwa~ah.

huomenna töihin kello 6:00, joten nyt nuQ. oyasumi~i.

- iluy. ✖

P.S. ja huomasin muuten, että .jpg ei välttämättä ollut paras mahdollinen pääte noille sivupalkin kuville. pikselimössöt. huoh. korjaan joskus jos jaksan.

I won't cry, I'll get by

nyt soi: Avril Lavigne - Alice (Underground)

I'm freaking out, where am I now?
Upside down and I can't stop it now
Can't stop me now


tässä on nyt taas viime aikoina ollut niin paljon kaikkea mahdollista, että taitaa olla taas romaanin aika. huoh.

tuntuu, että koko elämä on ihan sekaisin. että kaikki tapahtui kamalan nopeasti enkä pysy enää perässä vaikka kuinka yrittäisin. kaikki 12 vuoden koulu-uran loppumisesta uusiin elämäntilanteisiin ja ihmisiin.

nyt soi: Nobuo Uematsu - The Path of Repentance


huh. piti valita sellainen biisi, joka saa varmasti poraamaan. pitää vähän päästellä höyryjä ennen kuin pimahdan lopullisesti.


mutta siis. tuntuu, että päässä pyörii ja vähän huimaa. ehkä se johtuu siitä, että myös masu kurnii mutta todennäköisesti syy on jossain muussa. ja koska päässä pyörii niin kauheasti niin en todellakaan tiedä mistä aloittaa, mitä kirjoittaa ja kuinka paljon kertoa. en voi puhua täällä kovin paljon ihmisistä, joiden en halua lukevan ajatuksiani (yllättävää sinänsä).


lukion loppuminen oli keskinkertaisen haikeaa. en osannut käsittää ajatusta siitä, että 'nyt se on ohi'. kolmen vuoden pakertaminen, turhautumiset ja raivokohtaukset. ah. niitä en tule kaipaamaan. lakituksessa oli todella epätodellinen olo, että 'nyt näitä ihmisiä ei tarvitse nähdä enää koskaan. paitsi joka perjantai amarillossa'. okei, se oli vähän ilkeästi sanottu, mutta tuollaisia mielessäni pyöri.

juhlat olivat, no, tavalliset sukujuhlat. edellisenä vuonna eronneet vanhempani saman katon alla (eivät todellakaan eronneet sovussa), ovia paiskonut veljeni ja koko päivän jatkunut pohjien otto. illalla jonotimme melkein tunnin, että pääsimme jonottamaan lisää ja maksamaan vielä siitä. hihhei. ihan kivaa oli, siitä asti on väsyttänyt koko ajan.

puolitoista viikkoa viiden tunnin yöunilla alkaa vaatia verojaan.


sitten on tämä poikaystävä-asia, joka pilasi kaikki suunnitelmani eikä ansaitse mainintaa enempää palstatilaa tässä merkinnässä (tai mahdollisest koko blogissa). joka päivä joudun kohtaamaan sen tosiasian, että oikeasti olen todella huono olemaan ihmisten kanssa. en osaa puhua vieraille mitään. hyvä, että uskallan avata suuni ihmisen seurassa, joka mahdollisesti tulisi olemaan elämäni tärkein henkilö. todennäköisyyksistä on turha puhua vielä tässä vaiheessa tosin. kiirehdin hitaasti, katselen ympärilleni ja ihmettelen 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa.

toki, ensi torstaina valintakokeet. lukematta: yhteensä 2 kirjaa kolmesta. eli siis kaksi kirjaa on luettu puoliksi. loistavaa. mitähän sitä tekisi loppuelämällään saati ensi vuoden?


koko ajan mieleni perukoilla jäytää sellainen epävarmuus ja sekavuus, että haluisin pidellä päästäni kaksin käsin kiinni tai vaihtoehtoisesti repiä sen kokonaan irti. vaikka minulle on joskus jopa sanottu, että olen itsevarma ihminen, niin kummallista on se, että luulen aina edelleen olevani jotenkin rikki sisältä. 'pls, fix meh' -asenne ei sovi minulle. en osaa käyttäytyä sillä tavalla vaikka kuinka yritän. ärsytän itseänikin olemalla ylivarautunut enkä koskaan ns. laita itseäni likoon 100-prosenttisesti. luulen, että joidenkin mielestä se voi olla aika turhauttavaa. siis silloin jos sen sattuu huomaamaan.

lisäksi tänään olin aika lahna. reaktioni olivat niiiin kylmiä ihmistä kohtaan, joka ei ansaitse sellaista kohtelua. olin toki kiitollinen, mutta ehkä kuulin jotain sellaista mitä en ollut suostunut etukäteen miettimään tai edes ottamaan huomioon. nyt tuntuu todella typerältä ja lapselliselta, että puhumisesta jäi niin paha olo. luulen, että tarvitsen vain aikaa, paljon aikaa, tämän käsittelyyn. yritän kaikkeni, sillä havaitsin kiitollisuuden tunteen nostavan arasti päätään sisälläni siitä, että asioista tuli puhuttua kuitenkin. tällä hetkellä en voi nähdä kuin negatiiviset puolet, mutta yritän, lupaan ihan oikeasti yrittää parhaani, hyväksyä tilanteen ja elää hetkessä. sopivassa määrin siis.

--

hetki sitten alkoi ahdistaa ja pelkäsin, että sellainen (emt) ahdistuskohtaus oli taas tulossa, joka tietenkin johti taas siihen, että ahdistuin lisää. no, hengitän ainakin vielä suhteellisen normaalisti.


jälleen kerran huomaan epäileväni kaikkia ihmisiä ympärilläni ja kysyväni aina 'miksi'. neuroottisuus on sinänsä ok, vaikka sekin alkaa kohdallani jo lähennellä sairautta, mutta tämä älytön epävarmuus ja luottamuksen puute toisia ihmisiä kohtaan ajaa minut vielä pehmustettuun huoneeseen. angst. angst. angst. enkä uskalla tehdä asialle mitään. 'jos annan sydämeni kokonaan, niin joku vielä rikkoo sen.' puolikas on helpompi parantaa kuin kerätä sirpaleita lattialta. ilmesti kärsin mieluummin tästä älyttömästä pelostani kuin siitä pettymyksestä ja tuskasta, josta en edes halua tietää mihin se johtaisi mielenterveyteni. kyllä, uskon että minulla ei taida olla aivan kaikki muumit laaksossa, mutta jos sitä ei kukaan huomaa niin asia on järjestyksessä.

mietin liikaa. ? en suinkaan. ?

nyt soi: Hiroyuki Nakayama - Roxas


eikä tässä mielentilassa pitäisi todellakaan kuunnella tälläistä musiikkia, mihin liityy niin vahvoja tunnemuistoja, että alan samatien mutristamaan suupieliäni. tämä kappale - 'looks like my summer vacation is ...over'. harva asia saa minut vielä niin pitkän ajan kuluttua surulliseksi kuin tuo lause. ja tähän kappaleeseen kiteytyy se kaikki.

äh. pitäisi varmaan lukaista Say "I love you" -manga (aivan ihana, voin suositella erityisesti tytöille) läpi kolmannen kerran ja kuolla mennä nukkumaan onnellisena.

mietin liikaa. pelkään ihan turhaan. oikeasti olen kamala vässykkä ja pitäisi varmaan poistua jonkinlaiselle itsevarmuus-kurssille tai jotain. :::::DDDDDD kuulostaa hyvältä. todellakin.


okei, nyt yritän oikeasti rauhoittua, hengittää syvään ja hymyillä taas yhden päivän.

repentance ~ katumus, tunnontuska, tunnonvaiva

- iluy. ✖

5.6.2010

nyt soi (päässä): Keane - Everybody's changing
mood: NÄLKÄ.


eilen tapahtui siis. oli ylioppilasjuhlat. sen suurempaa selvitystä en jaksa kirjoittaa sillä kaikki asianosaiset olivat joka tapauksessa mukana tapahtumissa, joten joten.

oikein hehkeänä. NOT.

tämä ei liity juhliin mutta.

meidän hauva-vauva *______* <33<3<3<3<3<33<3<3<33<3<3<33<33333


noin. öitä. kirjoitan taas joskus kunnolla kun on aikaa ja inspiraatiota.


- iluy. ✖

P.S. päätin muuten sittenkin etten erityisemmin pidä tästä uudesta tekstieditorista. ainakaan niin kauan kunnes opin muuttamaan noita HUGE välejä mitä tuo tekee rivien väliin. p.-;

maniska :----DDDsSS

nyt: mese !

Maria - sanoo:
 Tuli mielee maniskaboy. : D
iluy sanoo:
  hu ? mikäseon XD
Maria - sanoo:
 Ai maniskaboy? MINNA HEI
iluy sanoo:
 :o
Maria - sanoo:
 Mandoliinimies !
iluy sanoo:
 AIJJAAA XDDDDDDDDDDDDDDD
 maniskaboy ?!?!?! ikinä kuullukkaa !
Maria - sanoo:
 : DDD
 En miekää ollu, keksin sen just.
iluy sanoo:
 ...no ilmankos XD
Maria - sanoo:
 XDDD : DDD
 Heitin sen kanssa läppää eilen FBssä : >
iluy sanoo:
 no älä sit sano tollaa 'MINNA HEI' ihan ku mun pitäis tietää jos kerran vast keksit sen XDDDDDDDDD MARIA C'MON


...sellasta.
- iluy. ✖