ilmaa mielessä

hej.

tuli niin ikävä aikaa muutama vuosi sitten.

tuntuu, että koko elämä on muuttunut niin paljon tässä vuoden sisällä, että ei sitä oikein tiedä mitä haluaa tai tekee itsekään. nyt pitää yrittää pitää omaa kotia pystyssä ja käydä töissä. siivota toisen jälkiä ja tehdä parhaansa koko ajan. vastuuta - aika salakavalasti livahti minunkin elämääni sitten.

lueskelin kaikki vanhoja fan ficcejä tuossa yksi yö. osasta en usko itsekään, että olen ne kirjottainut. jumaliste, joskus sitä on oltu luovia vaan eipä enää. tai en tiedä. en ole kirjoittanut, piirtänyt tai käyttänyt mielikuvitustani piiiitkään piiiitkään aikaan. jos olisin tiennyt olevani tällainen tulevaisuudessa kolmisen vuotta sitten, olisin varmaan toteuttanut silloiset suunnitelmani eli muuttanut pysyvästi Japaniin, kirjoittanut ja piirtänyt työkseni ja mennyt naimisiin jonkun kivan muusikon kanssa. (^o^);

muttah.

eniten tuli ikävä sitä fiilistä, että oli juttuja joista oikeasti tykkäsi, asioita joista unelmoi ja joita oli ihana hypettää ja joista haaveilla. joitakin ihmisiä on myös ikävä - sellaisia joihin en enää pitä yhteyttä, koska olen tylsä ja luulen olevani aikuinen tai jotain. hävettää jopa vähän joissain tapauksissa. toisaalta, enpä voi ainoastaan itseäni syyttää. ihmissuhteeseen vaaditaan kaksi osapuolta. angst.

lueskelin noita ficcejä niin kuinka suuresti harmittaakaan nyt kun ne on niin kovin keskeneräisiä kaikki. useimmissa on vain jotain muutama sivu tekstiä vaikka muistan suunnitelleeni jotain romaania siitä. eihän niitä nyt enää muista sitten. tai on niitä suuunnitelmia jossain paperillakin mutta tiedä sitä sitten missä enää.

katkesi tuo ajatus taas kun unohduin lueskelemaan tuota kaikkein pisintä tekstituotostani. nyt sen lukeminen vähän naurattaa ja hävettää, mutta silloin se oli iso juttu. tavallaan myös sattuu se, että nykyään on niin erilainen kuin silloin kuin kirjoitti tuota. huokaus.

kaipa sitä pitää vaan yrittää muuttua, mutta sitä en kyllä keksi millaista avunhuutoa pitäisi niille ihmisille laittaa, joita kaipaa entisestä elämästä.

iluy.

tbh,

I really don't know what to write aboout.

It's been 9 months since the last time I updated this blog. And countless times I've almost written here again. And each time it was just a try because those things were so trivial that I didn't, afterall, wish to share them, or something too personal. It's really difficult to share your life with someone and have things you want to write about so that others could actually read about those, but not that special person, who is so close to you in every other way.


Which is why I am feeling like this at the moment. Me writing in English? This is hilarious, but first of all it is sad.


I've been listening to this song from Leona Lewis in my head for the last few weeks and I feel so bad about it that it makes me want to cry.


Love is so cliché. And troubling.


iluy.


P.S. I promise to update the layout someday asap. I have my entrance exams coming soon and I think I'll start on focusing to other things than playing and sleeping.


I'll bring this back to life~