しんあい。

nyt soi: Kingdom Hearts Piano Collections; Miwa Sato - 3rd Mov.: Riku - Scherzo e Intermezzo
mood:

& frustrated

jos oikein rehellisesti puhutaan, niin kuin aina puhutaan, haluaisin oikeasti kirjoittaa englanniksi juuri nyt. mutta tuntuu, että tällä hetkellä pää ei taivu muodostamaan lausetta muulla kuin omalla äidinkielellään. laitan tämän näin niin tiedätte missä mennään:

nyt soi: Linkin Park - New Divide / Takehiko Yamada - Concert Paraphrase On "Dearly Beloved"
näin jälkeenpäin ajateltuna tämän kuluneen viime kesän ja syksyn aikana tuntuu, kuin olisin elänyt jotain toista elämää. tai katsellut omaa elämääni ulkopuolisen silmin. en osaa selittää miksi, vaikka toivoisin että osaisin. mahdollisesti tunne voi johtua myös siitä, että nyt olen rakastunut uudelleen asioihin, jotka olivat elämäni tärkeimpiä joskus ehkä vuosia sitten. yritin viimeiset kymmenen minuuttia mielessäni vetää rajapyykkiä uuden ja vanhan välille, mutta sumeita päiviä ilman merkittäviä muistoja on aivan liikaa. en muista viime kesästä juuri mitään.
jossain sumeasti mielen perukoilla ajattelin: "en varmaan pysty ottamaan lyijykynää käteeni enää koskaan." niin kornilta kuin se kuulostaakin, 'lapsuudenkodissani' jolle en keksi parempaa sanaa, inspiraatio yllätti. tulos ei ollut loistava. ehei. ei lainkaan sitä tasoa, johon olen itseni totuttanut. mutta alku sekin. tuntui kuin olisin heräämässä horroksesta.
kaikkein idioottimaisin tilanne tässä tapahumaketjussa on ystävien kesken vietetyt pikkujoulut. olen aina ajatellut olevani taikauskoinen edes jollakin tasolla ja siinä porukalla sitten availimme onnenkeksejä. "You are ready to fill your head with new ideas." lupaus taivaasta. tai pikemminkin lupa. en tiedä mitä olin odottanut, mutta en ollut ainakaan viimeiseen puoleen vuoteen kirjoittanut riviäkään - en tätä blogia, en fan fictionia, en hulluja päiväkirjamerkintöjä tai omituisia lyriikoita.

nyt soi: Yoko Shimomura - Another Side / Hikaru Utada - Passion ~opening version~
ihminen, joka tietää mitä näiden kappaleiden taakse kätkeytyy saa ehkä enemmän irti tästä vuodatuksestani.
mutta tauko tästä elämästä teki siis oikein hyvää. nyt voin nukkua yöni rauhassa, unelmoiden linnanjuhlakutsusta ja neljän laudaturin ylioppiluudesta. voin viimein ajatella, että jollakulla muulla jossain ehkä asiat ovat huonomminkin. nyt joku psykologiaa opiskellut voisi viisaana todeta, että tuossahan on kyse vain mielen omista suojautumiskeinoista. niin kai. tulipahan testattua niidenkin toimivuus.

en tähän hätään keksi montaa kappaletta, joihin liittyisi mielessäni sellainen tarina, joka saa kyyneleet väkisin valumaan poskille. googlasin äsken uutta avataria ja löysin aivan loistavan. en tiedä kuka lienee sen tehnyt, mutta idea on hyvä.
avatarissa on poika, joka on surullinen. hän on surullinen koska hänen teemalaulunsa on surullinen. tämä teemalaulu seuraa häntä kaikkialle minne hän menee. pojan hyvä ystävä on surullinen koska poika on surullinen. ystävä räjäyttää teemalaulua soittavan radion tuhkakasaksi, jonka jälkeen poika on onnellinen. koska poika on onnellinen niin silloin pojan ystäväkin on onnellinen.

Hiroyuki Nakayama esittää tämän surullisen teemalaulun pianokokoelma-albumilla. tämä surullinen teemalaulu saa silmäni täyttymään vedellä ja pään nuokkumaan hitaasti sivulta sivulle. ajatukset kääntyvät yhteen pojan sanomaan lauseeseen: "Looks like my summer vacation is over."
kaikki tietävät sen tunteen siitä kun sydän paisuu ja seuraavana tulee tahdoton huokaus. silmien rutistaminen kiinni auttaa.

nyt soi: Takehiko Yamada - Dearly Beloved / Muse - Undisclosed Desires
loppujen lopuksi tunnen oloni tyhmäksi, kun annan tarinoiden vaikuttaa itseeni näin paljon. eihän päässäni pyöri mitään muuta. ei tämä ole oikeaa elämää. ajattelen aivan vääriä asioita. mutta entä jos tämä on minulle elämää suurempaa ? tässä on elämäni. tässä on kapina odotuksia, toiveita ja tulevaisuutta - oikeaa elämää vastaan. kunnianhimossani haluan, minun on pakko näyttää maailmalle. vain huomatakseni itkeväni taas sen saman teemalaulun takia. eikä siinä teemalaulussa ole edes sanoja.
pelkään etten osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi. en verbaalisesti tai kuvien avulla. musiikki ei vaikuta samoin kaikkii ihmisiin, video käyttää vääriä keinoja. vaikeaa. eikö kaikilla ole pimeimpiä, salaisimpia ajatuksia sekä tunteita, joista ei vain yksinkertaisesti voi uskoutua kenellekään, ei edes läheisimmille ihmisille ? heitä myös ystäviksi ja perheeksi kutsutaan.


nyt soi: Muse - I belong to You/Mon Coeur S'ou
lupaan, että tämä on viimeinen kappale. nukkumaanmenoaika lähestyy väjäämättä.

kaikesta päätellen en olekaan niin rikki kuin pelkäsin olevani. uskon tässä lähipäivinä herääväni horroksesta omaan huutooni, mutta siihen ei auta muu kuin painaa nenä koiranpennun valkoiseen turkkiin ja antaa sen nuolla korvia pehmeällä ja vaaleanpunaisella kielellään. nyt kun rehellisesti puhutaan, niin en ole koskaan kaivannut tai ikävöinyt mitään muuta niin paljon kuin pientä hauvaa, rakasta lemmikkiä ja elämäni tämän hetkistä keskipistettä ollessani poissa sen luota.

-iluy. ✖

ITAI.

oksettaa ja pyörryttää ja on kylmä ja vaikka mitä.

eilen saatiin vihdoin ja viimein possulenssu-rokotukset. vasen käsi ja niskat aivan jumissa, päätä särkee ja nukuin ehkä viisi tuntia viime yönä : D varttia vaille seitsemän sitten totesin, että ei tästä nyt tule yhtää mitään ja laitoin kaverille viestin etten kouluun tänään ilmesty.

ensin oli alilämpöä, sitten kuumetta. nyt on luultavasti kuumetta. veikkaus.

laitoin kuumemittarin hauvan kainaloon, 37.7°C . ollapa noin korkea ruumiinlämpötila *____* sigh.


iluy deshita. ✖

20:54 valvottua / A.B.S. @ Tavastia, 4.11.2009

nyt katsoo: Muodin huipulle
kohta katsoo: Harper's Island

-----

eilen oli siis abingdon boys school @ tavastia.

kiitos, Timppa kulta, traumoista -__________- en nuku kahteen viikkoon heräämättä yöllä huutaen "STAY AWAY" tai "NOOOOOOOOO" tai "YADA YO". yrrrrrgh (p.-)"

niin tuota. jonotus sujui yllättävän rauhallisissa merkeissä ottaen huomioon, että koko abs käveli siitä tien toiselta puolelta ja puolen metrin päästä useaankin otteeseen. ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen olevani ylpeä ernu/ista. kukaan ei lähteny kiljuen juoksemaan Timpan perään kun hän lähti kampin kierrokselle. kukaan ei yrittänyt liiskata Hiro-asiaa seinää vasten kun hän kävi röökillä tavastian ovien edessä. kukaan ei kiinnittänyt huomiota Kishiin joka käveli jonon viertä.

paitsi tietenkin me kaksi truu diehard -fania, jotka kiljuimme "konnichi wa!" Kishille ja "Shibasaki-san! Konban wa!" Hiro-asialle. ^______________^ mutta jätkät näyttivät oikein iloisilta. Timppa oli yhtä hymyä kun kaikki vilkuttelivat hänelle. hauska tyyppi se kääpä. *grin*

settilistasta sen verran, että setti oli noin puolitoista tuntia encore mukaan lukien. mieleen jäivät innocent sorrow, JAP, STRENGHT, HOWLING, viimeisenä soitettu BLADE CHORD ja hieman puolikkaalta kuulostanut LOST REASON, Timpan yleisön huudatus, Hiro-asian kitarasoolot ja se etten nähnyt Kishistä enempää kuin ilmassa heiluvan sormen. Sunao meni hieman ignoretuksen puolelle, koska olin juuri toisessa laidassa, Hiro-asian edessä. kunnes Timppa tuli ja pilasi maisemani 8((( yhyy.

no mutta ei siitä sen enempää kuin, että Timppa oli aika pervolla tuulella. sain traumoja. en ikinä haluaisi keskustella kahden kesken sen miehen kanssa.

nyt telkku kutsuu :-----DDDD

iluy deshita. ✖

ge4

tämähän on siis vähän läppää - dataillaan eikä kukaan tiedä mitä pitäisi tehdä. -_______-

loistavaa juhis, loistavaa. n00b.

nytkin voisin olla kotona rapsuttelemassa koiraa TT___TT nyyh. siellä se kotona yksin nukkuu, toivottavasti.

iluy deshita. ✖

Pohdi --

Kohta tekee: Äidinkielen itsenäinen esseetehtävä, palautus huomenna 25.9.2009.

"Valitse yksi tehtävistä ja kirjoita aiheesta sopiva pohtiva essee tai artikkeli. -- Pyri itsenäiseen ajatteluun - juuri sinun havaintosi, kokemuksesi ja näkemyksesi ovat kiinnostavia, --"

Ensimmäinen ajatus: "No jaaha."
Toinen ajatus: "Pohdi suhdettasi kieleen tai erilaisia kieleen liittyviä ilmiöitä. No jaaha."
Kolmas ajatus: "Voisikohan tämän mitenkään palauttaa vasta maanantaina?"

Voisin kirjoittaa melkein mistä vain liittyen aiheeseen, jos olisi tarjolla kunnon lähteet ja hieman selkeämpi tehtävänanto. Olen aivan käsi näissä hävyttömän laajoissa tehtävissä, joissa saa itse rajata alueen ja kehitellä mitä lystaa.

'Otsikoi itse'

Kielen merkitys nyt - ilman kieltä ei voi elää. Kirjoittaminen, kommunikointi ja luovuus tapahtuvat kielen avulla. Piste.

Jos emme puhuisi samaa kieltä, olisi esimerkiksi koulunkäynti ja täysin arkipäiväisistä asioista keskusteleminen sula mahdottomuus. Jos emme osaisi kirjoittaa kieltä, jota muut osaavat lukea ja ymmärtävät, mikään paperilla tapahtuva kommunikaatio ei olisi mahdollista. Kaikki aina internetin keskustelupalstoista lehtikirjoituksiin olisi jotakin mihin ihmiskunta ei vain yksinkertaisesti kykenisi, jos meillä ei olisi kieltä.
Käytämme kieltä koko ajan. Puhumiseen, ajattelemiseen ja ilmaistaksemme itseämme. Romaanit ja tietosanakirjat tarvitsevat saman kielen, jotta lukija voi tarkistaa kirjailijan kertomat faktat ja ymmärtää mistä on kyse.



Siis kyllähän nyt on vain niin, että ilman kieltä ei voi elää.

iluy deshita.

Ai niin. Ja ajattelin tässä kunhan ehdin, että voisin pitää esim. viikon ajan jotain vaateblogi-tyylistä asiaa, nimittäin olen pohtinut tätä jo aika pitkään ja voisihan sitä kokeillakin. :D

o h i

nyt soi: flumpool - Hana ni nare

noniiiiiin. kirjotukset ohi. viimein. ensi viikolla saa tietää tuloksia. autss.

mutta kaipa ne ihan hyvin meni - siihen luotetaan.

nyt tuntuu ettei tarvitse tehdä oikein mitään, onneksi. pari kirjaa pitäisi lukea ja sitä rataa, ensi viikolla koeviikkokin. japanin tunnit on ihan jees, opettaja on aika sympaattinen :DDD

tänään tuntui etten osaa enää yhtää ajaa autoa, kun ei ole pitkään aikaan ajanut.

koetan joskus kirjoittaa jostain järkevämmästä, kunhan tästä selviän. pysyn hengissä.

iluy deshita. ✖

sydän

tulin äsken elokuvista. katsomasta sitä uutta leffaa missä Brad Pitt & kumpp. lahtaavat SS-upseereja, gestapon kätyreitä ja muista natsi-ystäviämme. ainakin siinä oli jotain huumoripitoista, mikä sai kikertämään pehmeässä teatterituolissa, joten olihan se sen kymmenen euron arvoista imo ;)

sitten ajoin (kotoa) kouvolasta (toiseen) kotiin. ja tajusin tuossa matkalla, että taidan pelätä pimeää ainakin jollain tasolla edelleen. enpä tiedä, ehkä se johtuu siitä yhdistelmästä, etten montaa kertaa ole ilalla pimeässä yksin ajanut valtatiellä, mutta puolittain koko ajan odotin että kohta jokin eläin pomppaa pientareelta konepellille. ja koska tänään on täysikuu, todennäköisin eläinhän on tietysti ihmissusi. vai mitä ?

koska tänään ei enää todellakaan lueta kirjoituksiin, voisinpa pian katsella toisenkin leffan. en vain vielä tiedä minkä. jotain merirosvojuttuja, kiitos. eli depp&bloom -combihan se siis taitaa olla. menen etsimään kiekon -->

iluy deshita. ✖

'What I dream about'

nyt soi: Linkin Park - New Divide

Like a startling sign, the fate had finally found me
and your voice was all I heard, that I get what I deserve


olo on aivan turta koko ajan. kun on kirjoittanut käsin neljäsivuisen esseen auttamisesta, siitä mikä on oikea tapa auttaa ja vertaillut näkemyksiä asiasta kolmesta eri lähteestä, jotka sisältävät raamatun kohdan, ja sitten vielä pirteästi pitäisi olla lukemassa kirjoituksiin sekä pari muutamaa kirjaa, jotka sisältävät Sinuhe egyptiläisen. sivuja hävytön määrä, niistä lukemattomia miinus kolmekymmentä, jos sitäkään.

kirjoittaminen on kivaa.

tykkään.

ja olihan minulla kai äsken vielä jotain oikeaa elämääkin tässä purettavana, mutta se nyt jäi tärkeysjärjestyksessä matalammalle priorisoinnille.

<>tänään harper's island nelosella kello 21< / mainos >

hitto en muista sitä koodia ulkoa millä tuo ei koodaa noita pienempi kuin -juttuja, joten menköön välilyöntien kanssa.

noin.

iluy deshita. ✖

bad luck - Kotani Kinya

hädin tuskin muistan kuka on Kotani Kinya, mutta Bad Luck on muistissa vielä. ei siis mitään syvällisempää merkitystä, ehkä, tänään.

nyt katsoo: kymppiuutiset
nyt syö: tai siis söi vaniljakiisseli
nyt juo: rosé -viini

tänään tälläistä:

aamulla oli historian kulttuurit kohtaavat -tuplatunnit. aiheena löytöretket.
sitten kävin kouluterveydenhoitajalla, joka selitti noin viisitoista minuuttia kaikkea korvaan liittyvää.
sitten menin kotiin syömään.
sitten polkaisin terveyskeskukseen Marjoniemeen. harhailin hetken parissa kerroksessa, kunnes löysin oikean tiskin.
otin jonotusnumeron. sitten odotin parikymmentä minuuttia, jotta pääsisin tiskille varaamaan ajan lääkärille.
sitten tiskin täti laittoi minut hoitajalle. kävelin toiseen aulaan ja odotin puoli tuntia hoitajalle pääsyä.
sitten hoitaja sanoi olevansa vain hoitaja ja haukkui kouluterveydenhoitajan lyttyyn.
sitten hoitaja lähetti minut alakertaan päivystykseen.
sitten odottelin puolisen tuntia pääsyä päivystävän lääkärin vastaanotolle.
sitten lääkäri katsoi kerran korviini sillä mustalla muovijutulla, sanoi että välikorvan tulehdus on, motkotti kun en ollut jo aiemmin käynyt vastaanotolla korvan takia ja antoi reseptin. koko hommaan meni noin kolme minuuttia.
sitten harhailin taas hieman edestakaisin terveyskeskuksessa, kunnes löysin oikean tiskin jolta sain laskun jonotuksestani.
sitten polkaisin kotiin Marjoniemestä.
sitten ampiainen pisti minua kesken pyörämatkan. se sattui.
sitten poljin kotiin itku kurkussa.
sitten vollotin kotona kunnolla, otin buranan ja allergialääkkeitä, kun ei ollut kyypakkausta.
sitten kerroin tekstiviestin välityksellä kaikille tutuilleni mitä oli tapahtunut.
sitten menin takaisin kouluun äidinkielen tunnille, oltuani lääkärissä koko biologian tunnin ajan. hups.
sitten hengailin.
sitten ajelin autolla. vrum vrum.
sitten päädyin kotiin koneelle.
ja kohta Maria-chan tulee tänne tyhjentämään viinipulloa kanssani.

ihanaa kun on ystäviä ♡

iluy deshita. ✖

美?

nyt soi: Tegomass - POWER OF EARTH

jutellaanko ? jutellaanko ihan oikeasti ?

äsken meni taas niin yli. on niin hajonnut olo. ihanaa nähdä huomenna tärkeitä ihmisiä, saa puhuttua kaiken pois mielestä.

rakastan yli kaiken ihmisen psyykkisiä suojautumiskeinoja. kylmä pettymys ja sula järkytys - mutta ei ainuttakaan hysteeristä kyyneltä, ei hyperventilointia tai mitään muutakaan mikä voisi näkyä päällepäin. on edelleen mahdollista hymyillä; eihän mitään ihmeellistä tai mainitsemisen arvoista edes tapahtunut. mitään muuta on turha kuvitellakaan.

sitten vasta kun on aivan ypöyksin jossakin pienessä nurkassa. alkaa ajatella. ajattelee liikaa. toivoo liikaa. löytää itsensä sirpaleina lattialta.

sellaista elämä on. enkä ikinä opi. en tästä, enkä mistään muustakaan kerrasta.



onneksi luovutin jo aikoja sitten. ylpeys ei anna periksi. itsetunto jatkaa edelleen kohoamistaan, pilvienkin yläpuolelle.

iluy deshita. ✖

ず。

ei jaksa enää - joten, あきらめます.

se oli kivaa niin kauan kun sitä kesti. ja nyt pitäisi taas muistaa se 'älä sure koska se on ohi - ole onnellinen koska se tapahtui' -asia.



kohta Hey! Say! JUMPin Jump-ing tour '08-'09 DVD \\*_________*// Taka~ki-kun ! nya.

iluy deshita. ✖